Kirveslammin suojelualue on kuin taikametsä

Kirveslammin maasto on vaihtelevaa, ja suonsilmiäkin löytyy.
Kirveslammin maasto on vaihtelevaa, ja suonsilmiäkin löytyy.

– Eikö olekin kuin pyhäkköön astelisi? kysyy biologi Leena Antila, kun astumme Kirveslammin Natura-suojelualueelle.
Toden totta, näyttää ihan sadun taikametsältä. Sammaleiden peittämiä valtavia puita, osa maahan kaatuneina. Keloja linnunkoloineen, suonsilmäkkeitä ja naavaisia puita. Kun katsoo yläilmoihin, näkee ikivanhojen haapojen kurkottavan oksiaan kuin käsiään korkealle taivaalle.
Mustarastas hyppelehtii paikalle sammaleita tonkien matoja etsiessään. Se häipyy metsän uumeniin yhtä äkkiä kun ilmestyikin, kun sitä yrittää lähestyä.
Kirveslammin Natura-alue sijaitsee Arajärvien kaakkoispuolella Akaan ja Vesilahden kuntien rajalla. Valtakunnallisen metsiensuojelualueen koko on 48 hehtaaria. Vesilahden kunnan puolella on huomattavasti pienempi luonnonsuojelualue.
Alue sijaitsee 126 metriä maanpinnan yläpuolella eli korkeammalla kuin esimerkiksi Vanajavesi. Kevät tulee tänne myöhemmin kuin muualle Akaaseen. Niinpä vanhat haavatkin ovat vielä vailla lehtiä, mutta kunhan lehdet puhkeavat, ei taivasta näy niiden paksun lehdistön läpi.

Vanhat haavat leimallisia alueelle

Kirveslammin alueen ydinosa on vanhaa metsää, jossa vuorottelevat kuivat ja lehtomaiset kangasmetsät ja suot. Alue on varttunutta kuusivaltaista sekametsää. Ikivanhat haavat ovat alueelle tyypillisiä. Lahopuustoa, keloja, maapuita ja pökkelöitä on paljon.
Leena Antila kertoo, että haavoilla on Kirveslammilla tärkeä merkitys maanparantajana muutoin melko kuusivaltaisella alueella.
– Kuusten neulaset maatuessaan happamoittavat maata. Näin aluskasvillisuus on tyypillistä havumetsille, esimerkiksi puolukanvarpuja. Haapojen lehdistä sen sijaan tulee emäksistä kariketta, jolloin maassa viihtyvät lehdoille tyypilliset kasvit kuten sinivuokko ja imikkä.
Vanhojen haapojen rungon pinnalla kasvaa sellaisia sammal- ja jäkälälajeja, jotka eivät pärjää muissa puissa.
Suuret haavat ovat myös oivia pesäpuita linnuille. Vanhojen puiden rungossa on valmiiksi koloja, ja puun pinta on pehmeää esimerkiksi palokärkien nakutella itselleen pesäkoloja. Muita alueella majailevia lintuja ovat esimerkiksi metso, viirupöllö sekä harmaapää- ja pohjantikka.
Kirveslammilla on myös liito-oravia.

Vain tuulen huminaa

Alueen läpi kulkee polku. Taivallamme sitä eteenpäin, ja biologi Antila selittää, kuinka tärkeää tällaiset alueet ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta. Talousmetsässä ei ole elintilaa monille sellaisille lajeille ja eliöille, jotka saavat täällä elää rauhassa.
Kaatuneita puita näkyy minne tahansa katsoo. Ne saavat rauhassa kaatua ja lahota.
Leena Antila kertoo olevan kolme syytä, miksi puut kaatuvat.
– Tyvilaho on yksi niistä. Toinen ovat voimakkaat myrskyt, jotka ovat lisääntyneet huomattavasti viimeisten kymmenen vuoden aikana. Kuuset kaatuvat helposti, koska niillä on juuret melko pinnassa. Lisäksi puita kaatuu tykkylumen alla. Tykkylumi kaataa ohuita lehtipuita, mutta enemmän katkoo ohuita havupuita, jolloin ne latvansa menetettyään usein kuolevat.
Antilan mukaan naavaa ei näkynyt puissa juurikaan 1970- ja 80-lukujen taitteessa ilman suuren rikkipitoisuuden takia. Tilanne on parantunut huomattavasti noista ajoista.
Biologi pysähtyy metsän uumenissa.
– Kuuntele. Kuuletko muuta kuin tuulen huminaa? Tämä on yksi harvinaisia alueita koko eteläisessä Suomessa, sillä tänne ei kuulu liikenteen ääniä.
Kirveslammille löytää kääntymällä Kylmäkoskentieltä Arajärventielle kohti Arajärven leirikeskusta. Ennen sitä käännytään oikealle Vuolisjärventielle ja ajetaan kunnes oikealla puolella tietä on opaste ulkoilureiteille.
Alueen läpi kulkevalla polulla on muutamia kaatuneita puita, joten reitti ei sovellu liikuntarajoitteisille.

Leena Antila esittelee, kuinka tyvilaho on kaatanut puun.
Leena Antila esittelee, kuinka tyvilaho on kaatanut puun.
Kelot ovat mainioita pesäpaikkoja esimerkiksi palokärjille.
Kelot ovat mainioita pesäpaikkoja esimerkiksi palokärjille.
Tästä puunrungosta ei heti uskoisi, että se kuuluu koivulle.
Tästä puunrungosta ei heti uskoisi, että se kuuluu koivulle.
Itsekseen kaatuneet puut luovat metsään oman tunnelmansa.
Itsekseen kaatuneet puut luovat metsään oman tunnelmansa.
Vanha, vielä lehdetön haapa kurkottaa oksiaan taivaalle.
Vanha, vielä lehdetön haapa kurkottaa oksiaan taivaalle.
22Kirveslammi 7
Käynti pyhäkköön.