Abien hyvä yhteishenki kantaa vuosikymmentenkin jälkeen

Luokkakokouksen illanvietto pidettiin Piilopirtillä Kylmäkoskella.

Luokkakokouksen illanvietto pidettiin Piilopirtillä Kylmäkoskella.

Puhetta riitti ja kuulumisia vaihdettiin vilkkaasti, kun Hirvialhon lukion abit vuosikurssia 1984 pitivät luokkakokoustaan Akaassa lauantaina 17. toukokuuta. Heillä on ollut tapana pitää luokkakokousta kymmenen vuoden välein.
Vajaasta 50:stä ylioppilaaksi kirjoittaneesta saatiin tavoitettua lähes jokainen.
Janne Ussa, Pauli Jeromaa, Tuula Huikuri ja Anneli Valtonen muistelevat menneitä koko porukan puolesta. He täydentävät toistensa lauseita kuin vanha aviopari, ja välillä joku muusta porukasta huutaa sivummalta kommentin. Kerromme siis heidän ajatuksistaan tässä kollektiivisesti.
Heidän mukaansa vuosiluokalla oli poikkeuksellisen hyvä yhteishenki.
– Autoimme aina toinen toistamme. Jos joku jännitti jotain tilannetta, niin muut menivät avuksi. Ketään ei syrjitty tai kiusattu, vanhat luokkakaverit muistelevat.
He arvelevat olleensa ensimmäisiä vuosikursseja, jota ei leimannut Viialassa vielä 1970–80 lukujen taitteessa vallinnut voimakas poliittisuus. Ketään ei enää arvotettu tämän kotitaustan vuoksi, eikä luokkarajoja mietitty.
Kaksi rinnakkaisluokkaa olivat melkein kuin samaa luokkaa, ne esimerkiksi järjestivät yhteisiä juhlia. Porukan yhteen hitsautumista auttoi sekin, että osa lukiolaisista oli tuntenut toisensa ala-asteen ensimmäiseltä luokalta asti.

Reksi teki vaikutuksen

Luokkakokous aloitettiin nostalgisella käynnillä Hirvialhon koulussa. Entisiä abeja kierrätti koulussa sen eläkkeelle jäämässä oleva rehtori Harri Rantala. Hän on ainoa nykyään Hirvialholla vielä virassa olevista opettajista, joka oli koulussa jo abi 84 -luokan aikaan.
Porukka muistelee lämpimästi silloista koulun rehtoria Raimo Myllylää.
– Myllylä piti yllä henkeä, jonka ansiosta olimme koko koulu kuin yhtä suurta perhettä. Hän tunsi jokaisen oppilaan ja usein myös näiden vanhemmat.
Hirvialho-vierailun jälkeen käytiinkin Myllylän haudalla.
Muitakin opettajia on jäänyt mieleen, kuten äidinkielenopettaja Eila Pöyhönen, joka opetti pisteiden ja pilkun paikat niin tarkasti, että moni muistaa ne vielä unissaankin.
Mutta Pöyhönen opetti myös muuta. Hän laittoi oppilaat käymään debatteja sekä perustelemaan mielipiteensä. Aineiden aiheiden suhteen hän oli avarakatseinen.
– Eila laittoi meidät pohtimaan, mitä haluaisimme muuttaa luokkahuoneessa. Hän kuunteli kaikki mielipiteet ja totesi lopuksi, että itse hän ei muuttaisi mitään, entiset abit nauravat ja sanovat tämän kuvaavan hyvin opettajan halua antaa kaikille mielipiteille tilaa.

Ei vain kirjoista pänttäämistä

Muista opettajista porukka mainitsee historian opettajan Aarne Mäkelän, jonka piirtoheitinkalvot olivat jo tuolloin 20 vuotta vanhoja. Mutta sillä ei ollut väliä, koska Mäkelä herätti oppilaita yhteiskunnalliseen pohdintaan. Luokassa muun muassa pidettiin varjovaaleja ääntenlaskuineen.
Biologian ja maantiedon opettaja Marjatta Riihijärvi puolestaan vei koululuokkansa ulos tutkimaan miltä kirjassa kerrotut asiat näyttävät luonnossa.
Janne Ussa, Pauli Jeromaa, Tuula Huikuri ja Anneli Valtonen sanovat, että alle puolet abeista on jäänyt tälle seudulle. Eräs Viialassa nykyään asuvista on Akaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Saila Kallioinen.
Ajat muuttuvat, ja Hirvialholla luokkakokouslaisia hämmästyttivät paitsi limsa- ja kahviautomaatit myös se, miten monta varauloskäyntiä nykyään tarvitaan. Heidän aikanaan ei ollut pelkoa kouluampumisista.
Kulttuuri kouluissa on muutenkin muuttunut. Aiemmin opettaja oli kylällä arvostettu henkilö, jota kunnioitettiin. Se ei kuitenkaan Hirvialholla tarkoittanut, että opettajaa pitäisi pelätä.
– Raimo Myllylä osasi luoda kouluun ilmapiirin, jossa oli matala kynnys puhua asioista. Hän oli joviaali. Harri Rantala taisi olla hänen oppipoikansa, joka loi kouluun samanlaisen kulttuurin, luokkakokoukseen osallistuneet arvelevat.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?