
Suomalaiset eläkeläiset ovat maailman koulutetuimpia ja terveimpiä. He toimivat aktiivisesti vapaaehtoistyössä ja haluavat yhä enenevässä määrin osallistua myös työelämään.
Silti usein puhutaan esimerkiksi siitä, kuinka eläkeläiset eivät osaa käyttää tietokonetta.
Ristiriidan toi esille johtava asiantuntija Eeva Päivärinta Sitrasta. Hän työskentelee sen Aktiivinen kansalainen – kaiken ikäisenä -avainalueella.
Toijalasta kotoisin oleva Päivärinta puhui Toijalan Eläkkeensaajien tilaisuudessa 16. huhtikuuta Sampolassa.
– Menin vuonna 1969 töihin Havulinnan vanhainkotiin. Siellä ei asunut vanhuksia vaan lapsuudestani tuttuja setiä ja tätejä. Opin, että ihminen kulkee ihmisenä koko elämänkaarensa eikä vanhuus ole irrallinen maailma, johon ihminen putoaa, Päivärinta kertoo kokemuksistaan.
Ikäihmiset haluavat ottaa vastuuta omasta elämästään ja päättää palveluistaan itse.
– Vanhuspalvelulaista käyty keskustelu ei ollut kovin kivaa tai voimaannuttavaa. Toiveet ja tarpeet ovat muuttuneet vuosikymmenten myötä. Ikäihmisten vaikutusmahdollisuuksia on parannettava sekä poliittisessa päätöksenteossa että heidän omia palvelujaan järjestettäessä.
Painopistettä tulisi siirtää laitoshuollosta kotiin annettaviin ja kodinomaisessa ympäristössä tarjottaviin palveluihin, ja tähän vanhuspalvelulaki tarjoaa parhaimmillaan mahdollisuuden.
Vanhusneuvostot mukaan päätöksentekoon
Muutoksen täytyy alkaa asenteiden muutoksesta.
– Meillä on ikäsyrjintää. Mutta kuinka paljon sitä on yhteiskunnassa ja kuinka paljon ikääntyneiden omissa ajatuksissa? Eeva Päivärinta herättelee pohtimaan.
– Silti olen sitä mieltä, että seniorien resursseja ei ymmärretä riittävän hyvin.
Päivärinnan mukaan vanhuspalvelulaki jo pitkänä sanana kertoo, että kyse ei ole yksinkertaisesta asiasta. Sen ydin nostaa kärkeen omaehtoisen toiminnan, mutta erityistä tukea ja apua tarvitsevia ei silti unohdeta.
Vanhusneuvostoilla on tärkeä rooli ikäihmisten äänenä. Mikä on ihmisen oikeus yksilönä, entä yhteinen vastuu toisistamme?
Eeva Päivärinta toteaa, että edes kaikki virkamiehet eivät aina tunne kunnan vanhusneuvoston toimintaa. Neuvosto olisi otettava aidosti mukaan suunnittelemaan asioita.
Toijalan Eläkkeensaajien kuulijakunta peräänkuulutti myös tietoa neuvoston päätöksistä.
Yksi paikalla olleista oli Kaarina Rantanen. Hän asuu omillaan ja pärjää hyvin yksin.
– Käyn kävelyillä, sauvalenkeillä ja näissä eläkkeensaajien tapahtumissa. Päivät kuluvat nopeasti.
Rantanen ei ole toistaiseksi tarvinnut esimerkiksi kotipalveluita mutta toivoo niiden järjestyvän hyvin sitten kun tarvetta tulee.

