Kisu istuskelee mökin rappusilla haistellen alkavaa päivää ja mennyttä yötä. Lintujen upea, joskin hiukan liian kovaääninen konsertti herätti Kisun aivan liian aikaisin. Ensin Kisu ärsyyntyi aikaisesta herätyksestään, mutta hetken kuunneltuaan lintujen upeata moniäänistä laulua se alkoikin nauttia kuulemastaan. Samassa Kisu kuulee laahaavia askeleita. Hetti se sieltä hoipertelee unisena nallea roikottaen.
”No huomenta, Hetti! Mukava saada sinusta seuraa. Aamu on mitä kaunein. Täällä tuoksuu ihanalta ja linnut laulavat mahtavaa konserttia. Tällaista ei kuule joka päivä”, selittää Kisu innoissaan.
Hetti rojahtaa istumaan Kisun viereen ja näyttää todella väsyneeltä ja hiukan vihaiseltakin.
”Miten sinä jaksat höpöttää noin kamalasti? Minä olen vieläkin unessa. Olisin niin mielelläni nukkunut vielä, mutta tuo sirkutus ja lirkutus herätti minut. Ja sinusta se on muka kaunista!”, tiuskahtaa Hetti.
”Hetti pieni, istutaanpa hetki tässä aivan hiljaa ja laitetaan silmät kiinni ja kuunnellaan. Uskon, että kohta pidätkin tuosta sirkutuksesta”, rauhoittelee Kisu.
Hetti sulkee silmänsä ja huokaisee syvään ja alkaa kuunnella. Aluksi sirkutus tuntuu todella kovalta, mutta mitä kauemmin hän kuuntelee, sitä kauniimmalta se kuulostaa. Hetti ymmärtää, että lintujen laulussa on mukana monta eri lintua. Samassa hän huomaa ilman tuoksuvan pehmeältä, kostealta ja hiukan makealta. Ilmassa tuoksuu kesäinen aamu.
Kisu ja Hetti ovat niin keskittyneitä kuuntelemiseen ja luonnon aistimiseen, etteivät he huomaa lainkaan Henniä, joka on myös herännyt. Henni istuutuu hiljaa heidän viereensä ja koettaa keksiä, mitä he oikein tekevät. Hän naureskelee itsekseen, sillä hänen mielestään Kisu ja Hetti näyttävät hassuilta. Hetilläkin on silmät kiinni ja samalla hän hymyilee ja liikuttelee nenäänsä hassusti – aivan kuin hän nuuhkisi jotakin. Hän näyttää ihan pieneltä nuuskivalta koiranpennulta.
”Hetti, mitä te oikein nuuskitte?”, kysyy Henni säikäyttäen Hetin ja Kisun.
”Huomenta vaan sinullekin, Henni! Me kuuntelemme lintujen laulua ja haistelemme ihanalta tuoksuvaa aamua”, vastaa Kisu ja kehottaa Henniä tekemään samoin.
Henni laittaa jalkansa ristiin, vetää syvään henkeä ja laitaa silmänsä kiinni. Hetken päästähän huomaa, että kesäinen aamu on aivan erilainen silmät kiinni. Lintujen äänet kuulostavat siltä kuin ne laulaisivat kuorossa ja ilma tuoksuu tosiaan kesältä. Hennin nenään tuoksuu koivu, maa ja kukkaset.
”Olette oikeassa – silmät kiinni kaikki kuulostaa ja tuntuu erilaiselta”, sanoo Henni onnellisena.
”Mutta onpa täällä kosteata. Miksi noissa kukkasissa ja nurmikolla on vesipisaroita?”, haluaa Henni tietää ”Ne näyttävät kauniilta, mutta mistä ne ovat tulleet, kun ei ole satanut vettäkään vai onko?”
Kisu toteaa, että vettä ei tosiaankaan ole satanut, mutta se haluaa kertoa, mistä pisarat ovat tulleet:
”Se on yökastetta eli vettä, joka on tiivistynyt yön aikana kasvien pinnalle ja maahan.”
”Ai jaa…” sanoo Hetti ja kuiskaa äkkiä Kisulle ja Hennille
”Katsokaa tuonne järvelle! Tuolla noin! Hirvi ja minkki!”
”Huomenta! Tekin olette jo aikaisin liikkeellä! Mihinkäs te olette matkalla?”, huutelee Kisu.
”Huomenta, huomenta!”, vastaa Helmeri Hirvi.
”Huomenta!”, huutelee myös Meeri Minkki.
Helmeri Hirvi kertoo, että hän on perustanut kuljetusliikkeen, joka kuljettaa ketä ja mitä tahansa läpi maiden ja vesien. Meeri Minkki on juuri palkannut hänet, jotta hän pääsisi helpommin kauimmaiselle rannalle.
”Minä lähden katsomaan, että Veeti Varis pääsee perille. Veeti kun ei osaa kulkea linnuntietä suoraan ja hän on usein eksynyt. Nyt hän lähti matkaan autoteitä seuraten. Toivon, että hän osaa perille nyt paremmin”, kertoo Meeri.
”Hei vaan, me jatkamme nyt matkaa”, Helmeri huutelee ja jatkaa uimistaan.
Aurinko on kajastellut jo hetken ja luonut kauniita säteitään kukkasille ja puiden oksille. Kultaiset säteet hiipivät vähitellen pitkin nurmen pintaa saaden ensin vesipisarat kimaltamaan ja sitten katoamaan.
”Onpa kaunista! Aurinko nousee ihan kuin joku työntäisi sitä jostakin piilosta esiin”, sanoo Henni.
”Ajattele, jospa siellä onkin joku joka työntää sitä”, miettii Hetti.
”No höpsis, ei siellä ketään ole”, toteaa Henni.
”Juu, ei siellä ketään ole”, hymyilee Kisu ja kysyy tytöiltä:
”Tiesittekös te, että aurinko nousee idästä ja laskee länteen? Entä missä ilmansuunnassa se mahtaa olla keskipäivällä?”
”Kisu, taas sinä aloitit tuon tietokilpailusi, mutta minä tiesin kyllä mistä aurinko nousee ja mihin se laskee. Kerro nyt, missä se on keskipäivällä”, vastaa Henni.
”Aurinko on keskipäivällä etelässä, niin minulle joku viisas on joskus kertonut”, kertoo Kisu.
Aurinko on suonut lämpöään tyttöjen ja Kisun kohdalle rappusille. He nauttivat kaikki lämmöstä ja ovat oikaisseet itsensä terassille. Aurinko ja lintuset tuudittavat kolmikon uneen. Aikaisin heränneet tytöt ja Kisu ovat väsyksissä ja nukahtavat helposti. Äidin herätessä paljon myöhemmin, hän löytää heidät yhä samasta paikasta nukkumasta vieri vieressä.
”Voi, miten suloinen näky!”, toteaa äiti ja hakee kameran ikuistaakseen tuon kauniin hetken.
”Herätys aamuvirkut! Aamupala varmaan maistuisi teille kaikille”, herättelee äiti kolmikkoa.
”Aijai, minun käteni on ihan puuduksissa”, valittaa Hetti.
”Auuu, minunkin jalkani on ihan puutunut”, mutisee Henni.
”Mmmm, olipa ihanat unoset!”, sanoo Kisu itseään pitkäksi venytellen.
”Se siitä tytöt seuraa, kun nukkuu kovalla lattialla”, sanoo äiti.
”Epäreilua, kun Kisu voi nukkua missä vaan eikä sillä puudu paikat”, mutisee Hetti.
”Se on kissojen etuoikeus ja voittehan tekin venytellä”, hymyilee Kisu.
Aamupalan syötyään tytöt istuvat pihakivellä ja miettivät, mitä tekisivät seuraavaksi. Hennillä on kädessään päivänkakkara ja hän nyppii siitä kukan terälehtiä ja mutisee itsekseen hymyillen.
”Tykkää, ei tykkää, tykkää…”
”Totta kai Ville tykkää sinusta, turha sitä on kukkasella todistaa!” tokaisee Hetti siskoaan kiusoitellen.
”Henni, katso tuota heinäsirkkaa. Se hyppää mahtavia hyppyjä. Voi, kun minäkin osaisin hypätä pitkälle tai korkealle. Mutta minä osaan kyllä juosta aika kovaa”, Hetti jatkaa.
”Minä osaan hypätä aika pitkälle. Koulussakin olin tosi hyvä hyppäämään”, vastaa Henni ja jää selvästi miettimään jotakin.
”Kuule sisko, voitaisiinkohan me järjestää siinä Hunajalan kentällä vähän niin kuin olympialaiset?”
”Hyvä idea, Henni! Kutsuttaisiin kaikkia kavereita mukaan”, innostuu Hetti heti.
”Joo! Tehdään iso ilmoitus, jossa kerrotaan, milloin kisat ovat ja mihin lajeihin siellä voi osallistua”, Henni jatkaa.
”Entäs palkinnot? Mistä me ne saadaan? Eihän meillä ole sellaisia”, sanoo Hetti huolissaan.
”Minä voisin tehdä kaikille sellaiset pahviset mitalit. Jokainen olisi voittaja niissä kisoissa. Me voisimme isän kanssa tulla auttamaan ja pitämään kahviota, josta tarjoaisimme mehua janoisille ja voisin minä tehdä pikkuleipiäkin, jos vaan huolitte?”, kysyy äiti.
”Totta kai huolitaan! Kiitos äiti!” Henni huudahtaa iloisena.
”Kivaa! Järjestetään Hunajalan Hyppelöt!”, innostuu Hetti
”Hyvä Hetti! Keksit kisoille hienon nimen!”, kehuu Henni siskoaan.
”Tehdään heti se ilmoitus. Milloinkahan hyppelöt pidettäisiin?”, Henni vielä miettii.
”Ensi lauantaina voisi olla hyvä päivä”, ehdottaa äiti.
”Sovittu!”, tytöt vastaavat.
”Täällä on kyllä niin lämmin, että käydäänkö ensin uimassa ja tehdään sitten virkeinä yhdessä se ilmoitus”, pyytää äiti.
Kuuluu vain ”Joo!”, kun tytöt juoksevat uimapuvuissaan suoraan veteen.
Viimeisimmät kommentit