Matka mökille sujui tähän asti mukavasti hymyssä suin. Sää muuttui aivan yllättäen. Kotoa lähtiessä oli sää aurinkoinen, tyyni ja kaunis. Yhtäkkiä taivaalle kertyi tummia pilviä ja ilmassa oli vesipisaroita. Nyt sataa kaatamalla ja auton tuulilasinpyyhkimet eivät juuri auta näkemään eteenpäin. Isän on pakko pysäyttää auto tienlaitaan, ja he jäävät odottamaan sateen laantumista. Osa autoista jatkaa matkaansa huonosta kelistä piittaamatta eivätkä he juurikaan hidasta vauhtia.
”Isä, minua pelottaa, kun nuo autot suhahtavat niin lujaa ohitse”, sanoo Hetti huolestuneena.
”Ei mitään hätää, Hetti. Odotellaan me ihan rauhassa tässä tiensivussa sateen laantumista. Toivottavasti nuo ohiajavat ymmärtävät ainakin hiljentää vauhtiaan tai pysähtyvät”, koettaa isä rauhoitella Hettiä.
Autossa on jotenkin kummallinen tunnelma, kun ikkunoista ei näe mitään ulos. Vesi valuu isoina virtoina pitkin auton ikkunoita ja kylkiä. Henni, Hetti ja Kisu istuvat niin lähellä toisiaan kuin vain voivat turvavöistä huolimatta. Ja aivan yhtä nopeasti kuin ilma muuttui huonoksi, sade lakkaa ja aurinko alkaa paistaa. Isä lähtee jälleen ajamaan kohti mökkiä. Asfaltti näyttää siltä kuin se kiehuisi, sillä siitä nousee joka puolelta höyryä.
”Tytöt, katsokaa tuonne! Upea sateenkaari!” huudahtaa äiti innoissaan osoittaen taivasta edessään.
”Vautsi! Ihanat värit!”, innostuu Hetti.
”Kaunista!” huokailee Henni ja jatkaa vielä.
”Miten noin kaunista oikein voi syntyä?”
Kisu huomaa tilaisuutensa jälleen tulleen ja alkaa puhua.
”Sateenkaarihan syntyy, kun auringon valkoinen valo osuu ilmakehässä oleviin vesipisaroihin. Tiesittekö muuten, että sateenkaaren värit ovat aina samassa järjestyksessä?”
”Niinkö? Mikä se järjestys on?”, haluaa Henni tietää ja Kisuhan kertoo mielellään.
”Uloimpana on punaista, sitten oranssia, keltaista, vihreää, sinistä ja sisimpänä violettia.”
”Minä kyllä maalaan sateenkaaren, kunhan pääsemme mökille”, ajattelee Henni.
”Eikö sitä sanota, että sateenkaaren päässä on aarre, ja toinen pää näyttäisi osuvan mökille. Mikähän aarre meitä siellä oikein odottaa?”, sanoo isä leikitellen.
Vihdoin ja viimein he saapuvat perille. He ovat hyvin hämmästyneitä, kun mökillä ei ole satanut yhtään.
”Hyvä juttu! Pääsemme sittenkin heti hommiin!”, huudahtaa isä tyytyväisenä.
”Niinpä! Sinä varmaankin aloitat nurmikon leikkuusta, vai mitä? Minä ja tytöt voimme aloittaa keinun maalaamisella”, vastaa äiti isälle.
”Isä hei! Missä se meidän aarre mahtaa olla?”, haluaa Hetti tietää.
”Olisikohan se tuossa korissa? Kurkistakaapa sinne”, sanoo isä tytöille.
Tytöt tarttuvat kaksin käsin koriin ja kurkistavat sinne. Mikähän aarre sieltä löytyy, ajattelevat molemmat. Korin pohja on täynnä pieniä suklaamunia.
”Täällä on suklaamunia. Miten ihmeessä ne tänne ovat joutuneet? Ja keskellä kesää – pääsiäinen on ollut jo kauan sitten!”, ihmettelee Henni.
”Mitä väliä sillä on, onko pääsiäinen vai ei. Pääasiahan on, että me löysimme aarteen, vai mitä!”, tomera Hetti toteaa.
’”Näinhän se on”, sanoo äitikin.
”Mutta syökää herkkujanne maltilla. Älkää ottako nyt enempää kuin vaikka kolme kumpikin. Ja nyt vaatteiden vaihtoon, niin pääsemme maalaushommiin”, sanoo äiti.
Mökki on punainen, ja siinä on valkoiset ikkunanpuut. Keinusta tulee myös punainen, jossa on hiukan valkoista. Keinu tulee nopeasti valmiiksi, ja tytöt saavat luvan lopettaa työt. Äiti jatkaa maalaamalla huvimajaa, josta myös tulee punavalkoinen. Tytöt pääsevät jatkamaan lasten töitä eli he pääsevät leikkimään. Jo matkalla mökille he päättivät tehdä käpylehmiä. He keräävät käpyjä, tikkuja ja kiviä. Lehmien aitaus syntyy nopeasti, ja tytöt pääsevät aloittamaan leikin. Rannassa on mukavan rauhallista. Laineet liplattavat rantakivikossa.
”Katso Hetti! Mikä tuo on?”, huutaa Henni osoittaen rantakivikkoon.
”Mikä? Missä?”, ihmettelee Hetti katsellen Hennin osoittamaan suuntaan.
Henni on jo noussut ja juossut lähemmäs. Hän kyykistyy ja nostaa vedestä pienen kaarnapurren.
”Katsopas tätä! Tämä on pienen pieni laiva. Sen purje on muovin sisällä ja siinä on jotakin kirjoitusta”, sanoo Henni tutkien purtta.
Nyt on Hettikin ehtinyt purren luo ja hämmästelee sitä Hennin kanssa.
”Ota se viesti pois sieltä muovista, niin voidaan lukea mitä siinä sanotaan”, pyytää Hetti.
Tytöt ovat niin innoissaan, etteivät huomaa äidin tulleen heidän luokseen.
”Mitäs te niin keskittyneesti touhuatte?”, haluaa äiti tietää.
”Ai hei äiti! Rantaan tuli tällainen pieni pursi ja sen purjeessa on jokin viesti. Aioimme juuri lukea sen”, vastaa Henni.
”Ohhoh! Onpa jännittävää. Luepas jo, mitä siinä sanotaan”, kehottaa äiti.
”Tässä lukee: Tervetuloa tanssimaan ja kuuntelemaan hyvää musiikkia joka perjantai-ilta Ali-Krouvin tanssilavalle. Terveisin Laulu- ja soitinyhtye Ontot Pöntöt. Ps. Laittakaa viesti kiertämään”, lukee Henni viestistä.
”Voi kuinka mukavaa, että lavalla tanssitaan jälleen!”, innostuu äiti ja jatkaa.
”Mehän voisimme mennä sinne joku perjantai-ilta. Siitä on aikaa, kun olemme isän kanssa olleet tanssimassa.”
”Mekin haluamme mukaan!”, tytöt sanovat yhteen ääneen.
”Totta kai te pääsette mukaan! Olipa kyllä mukava viesti”, hymyilee äiti.
”Meidän pitää laittaa pursi takaisin veteen viestin kanssa, että muutkin osaavat tulla sinne”, sanoo Hetti tomerasti.
Ja niin pursi lähtee jälleen matkaan. Tytöt toivovat, että se tavoittaa paljon ihmisiä ja eläimiä.
Ilta on alkanut hämärtyä. Koko perhe on tehnyt töitä reippaaseen tahtiin. Mökin nurmikko on leikattu, keinu on maalattu sekä huvimaja. Isä on saanut aloitettua kesäkeittiön rakentamisen rantaan äidin toiveesta. Tytöt ovat leikkineet käpylehmillään, he ovat olleet piilosilla ja ovat myös uineet. Nyt on aika jo hiukan rentoutuakin. Sauna on ollut lämpiämässä, ja ahkera poppoo pääsee saunomaan ja peseytymään. Isä on käynyt tekemässä heille vihdat. Tytöt saavat kumpikin oman pienen vihdan. Äiti saa ison muhkean vihdan, jossa on punainen nauha.
”Kiitos kauniista kimpusta”, sanoo äiti isälle naureskellen.
Tyttöjäkin naurattaa, mutta he nauravat sille, että luuleeko äiti tosiaan vihtaa kukkakimpuksi.
Saunan jälkeen perhe kokoontuu rantaan nuotion ympärille. Kisukin on ilmestynyt jostakin.
”Missäs sinä olet ollut koko päivän, kun me muut olemme tehneet töitä?”, kyselee Hetti.
”Minä tulin tänne rentoutumaan, joten menin tuonne riippukeinuun lepäämään. Nukuinkin todella makeasti. Sen minä kuulin kyllä, kun luitte sitä viestiä. Minäkin haluan mukaan tanssilavalle, sillä ne soittajat ovat ystäviäni”, vastaa Kisu.
Nuotiomakkarat syötyään Henni ja Hetti ovat niin väsyksissä, että haluavat heti hampaiden pesulle ja nukkumaan. Äiti ja isä peittelevät heidät ja saman tien molemmat tytöt olivat unessa. Äiti ja isä katselevat hetken lapsiaan ihaillen ja menevät vielä vähäksi aikaa ulos. Äiti istahtaa terassin rappusille ja isä istuutuu hänen viereensä.
”Onpa ihana hiljaisuus. On ollut hyvä päivä”, sanoo äiti katsellen järvelle.
”Niin on, olemme saaneet paljon aikaiseksi”, sanoo isä laittaen kätensä äidin olkapäille.
Äiti nojaa isän olkapäähän ja muistaa yhtäkkiä rantaan tulleen purren.
”Ali-Krouvin lavalla on jälleen tansseja. Haluaisin mennä sinne sinun ja tyttöjen kanssa. Mitä mieltä olet?” kysäisee äiti.
”Totta kai me menemme! Siitä onkin aikaa. Mahdankohan enää edes osata tanssia”, mietiskelee isä.
”Osaat sinä. Tytöt olivat tosi väsyneitä ja niin olen minäkin. Ollaan kuitenkin hetki vielä tässä kahdestaan”, huokaa äiti.
”Ollaan vaan”, isä vastaa.
”Ja minä myös”, ajattelee Kisu, joka lepää äidin jalkojen juuressa.
