Imagot

Ihamäki PauliTasavallan kuuden puolueen hallitus ei ole kovin häävissä huudossa. Eipä sitä kovin sovi ihmetelläkään, kun äärilaidat yrittävät saman pöydän äärellä työskennellä. Porukat arvuuttelevat, että kestääkö pääministerin pinna sitä joukkoa koko eduskuntakauden. Mahtaisko se siitä kovasti parantua, jos vaalit tulisivat ennen aikojaan? Gallupit ovat panneet puolueet aika erikoiseen järjestykseen. Oppositio on vahvoilla, mutta kykeneekö se vaalien jälkeen muodostamaan voittaessaan toimivamman hallituksen? Aika erilaisin tavoittein keskusta ja perussuomalaiset vaaleihin lähtevät. Urpilais-parka on hoitanut Brysselin asiat ja saanut omiensa kritiikin. Ei siinä paljon ehdi puoluekenttää kiertää. Ei siis ole johtavien poliitikkojen ja kansanedustajien arvostus huipussaan. Ajat ovat vielä niin taloudellisesti ankeat. Työttömyys luvuissa kasvaa, vaikka vienti alkaa vetää. Odotellaan parempia aikoja. Eiköhän siinä taas yhteisten asioitten hoitajienkin mielet kohene.

Keväällä on EU-vaalit. Kaiketi ne vaalit muutenkin kevääseen keskitetään. Päivät pitenevät ja mieli valostuu. On aika jännä nähdä Kataisen ja Rehnin tulevaisuus EU-kuvioissa. Stubb sinne takaisin myös rientää. Aika vaatimaton se hänen ministeripostinsa on ollut. Ministereitä on vähän liikaa, kun on niitä puolueitakin. Se EU on niin keskeinen elementti tässä Euroopassamme, ettei ole suinkaan saman tekevää ketä sinne äänestetään. Kriittisyys on kasvanut ja kasvaa.

Tämän meidän oman Akaamme imago on niin surkea, että siitä oikein kylällä puhutaan. Kaupassa on tullut useampi sen toteamaan. Eihän siinä kolmen liitoksessa äkkiä yhteen kasveta. Kylmäkoskea on niin kylmästi kohdeltu, että ulkopuolistakin hirvittää ja vähän hävettää. Kirjastoa on sijoitettu vanhaan tyylikkääseen kunnantaloon ja jos jotakin muuta palvelua. Samalla talous on niin vahvassa alamäessä, että hyvillä päätöksillä on pyyhitty milloin mitäkin. Siinä talousjuoksussa ei oikein päättäjäkuntakaan pysy perässä. Verot nousevat ja palveluita karsitaan koko Suomessa. Ei ole Akaa poikkeus vaan säännön mukaan eletään. Ei täällä nyt kuitenkin niin hirveän huonosti ole. Kaikki on aika lähellä, kun kunta on alueeltaan pieni ja keskuksia kolme. Autolliset hyvin pärjäävät vielä. Autottomilla vanhoilla elämä vaikeutuu.

Olen ehtinyt asua Heinolan maalaiskunnassa, Heinolassa, Nastolassa, Lahdessa, Helsingissä, Tampereella, Ylöjärvellä, Pirkkalassa ja nyt täällä Akaan Toijalassa. En taida enää olla oikein mistään kotoisin. Kaikissa paikoissa on ollut hyviä ja huonoja puolia. Eihän noita kotopaikkoja voi verrata, kun ne ovat aikajanalla. Toijalan sijainti on hyvä, sitä ei käy kiistäminen. Rata on vieressä ja tiet vievät minne haluttaa. Emme kai oikein osata arvostaa kaupunkiamme silleen kuin ne koskilaiset ihan vertailun vuoksi. Eihän rouvanikaan lähde sieltä Tampereeltaan enää kulumallakaan, vaikka on ehta savolainen. Joka kerta käydessään yrittää viedä mennessään. Saas nähdä kuinka äijän vielä käy.

Tämä oma sukupolveni on sodalta välttynyt ja nähnyt valtaisan kehityksen ja muutoksia. Sitä on aina arvostettu kotia, perhettä, työtä ja vähän sitä asuinpaikkaakin. On ainakin kehua retosteltu ja perusteltu miksi siellä on. Minäkin olen jo kymmenkunnan vuotta täällä Toijalassa asunut. Se on ihmiselämässä pitkä aika. Sitä ei saisi pienestä lannistua. Näistä sote- ja kuntaliitosjutuista ei äkkiä tule ratkaisuja. Peruslakia tulkitaan ja aika kuluu. Tuntuu siltä, että malleja tarjoillaan jo seuraavalle hallitukselle. Se taas ei taida tykätä tämän imagohallituksen tekeleistä, jos on perusteiltaan toisenlainen. Siltä vähän nyt näyttää, mutta kaikki muuttuu nykyään niin sukkelaan – niin mielikin.

Kirjoittaja on Akaan entinen kaupunginjohtaja ja nykyinen eläkeläinen

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?