Tuula Vuokola myöntää lähteneensä ensimmäistä kertaa akaalaisten omaishoitajien tapaamiseen varautuneena.  Kotoa lähteminen ei ollut helppoa, kun mieltä painoi huoli, kuinka Parkinsonin tautia sairastava Aimo-puoliso selviäisi sillä välin kotona. Lähtemistä jarrutti myös mielikuva ryhmästä.

– Ajattelin, että onko se sitä, että kaikki saavat ruikuttaa ja valittaa, kuinka kamalaa ja pahaa kullakin on, mutta ei se ollutkaan niin. Joka kerta menin kotiin reippaampana ja jotain saaneena. Näillä ihmisillä on samat ongelmat, ja monella vielä pahemmat kuin itsellä.

Viime talvi oli Vuokoloilla vaikea. Kotoa Tuula oli pois korkeintaan tunnin kerrallaan. Lapsenlapsensa lapsen ristiäisiin hän pääsi osallistumaan, kun avuksi tuli tuttu lähihoitaja. Aina ennen lähtöään hän kertoi puolisolleen, koska viimeistään palaisi takaisin.

– Joskus yritin ja halusinkin olla enemmän poissa, mutta se ei ollut helppoa, kun tiesi, mitä kotona voi sattua.

Omaishoitajien ryhmään Toijalan Seniorituvalle hänet sai lähtemään ryhmän kotoinen tunnelma.

– Huomasin, että se on hyvää toimintaa. Ryhmässä voi irrottautua hetkeksi omaisestaan ja tulla joukkoon mukaan. Siellä on hauskaa ja siellä tehdään aina jotain järkevää. Tunnelma on tosi hyvä.

Kaksikymmentä vuotta Parkinsonin tautia sairastanut Aimo Vuokola kuoli kesällä. Tuula on edelleen käynyt omaishoitajien tapaamisissa.

– Täällä on pirteä Tarja, joka pitää minusta kiinni. Hän on käsittämättömän mainio tähän hommaan, Tuula Vuokola kiittelee toimintaa vetävää Tarja Ruusuvuorta.

Tuula sanoo surutyössäkin kaikkein tärkeintä olevan ihmisten kohtaaminen.

– Tärkeintä on, että tapaan ihmisen, jonka kanssa voin puhua kasvoista kasvoihin. Ei tarvitse valittaa tuskiaan, mutta hän on ihminen kanssani.

Uupumus yllätti

Vanhempiensa omaishoitajana toiminut Päivi Saarinen tietää, kuinka tärkeää on huolehtia myös itsestään. Päivi kävi hoitamassa äitiään ja isäänsä yhteensä kymmenen vuoden ajan, ja uupui itse sinä aikana.

– Uupumus tuli, kun en itse tajunnut, kuinka väsynyt olin, vaikka en hoitanutkaan vanhempia 24 tuntia vuorokaudessa. En jaksanut tehdä kotona enää mitään, kun olin rättiväsynyt. Onneksi mies jeesasi, ja lapset eivät olleet enää alakouluikäisiä.

Päivi muistaa, kuinka nukkuessaankin hän oli varuillaan.

– Pelästyin hirvittävästi, kun isä ensimmäisen kerran soitti hätääntyneenä, että äiti on kaatunut. Hätäännyin itsekin ja lähdin heille kovalla kiireellä. Seuraavalla kerralla tiesin, että ettei lähtemisellä ole ihan niin hengen hätää. Silti unessakin olin aina varuillaan, soiko puhelin tänä yönä vai ei. Henkinen väsymys oli kaikkein pahinta.

Päivi kävi silloin Toijalan kaupungin järjestämässä omaishoitajien ryhmässä, jossa hän tutustui toisiin omaishoitajiin.

– Jotkut lausuivat runoja, toiset kertoivat vitsejä, oli vierailijoita ja mitä milloinkin. Meillä oli hauskaa, Päivi muistelee.

Nyt hän kuljettaa tuttuaan Akaan omaishoitajien tapaamisiin Seniorituvalle Toijalan torin laidalle ja kannustaa muitakin omaishoitajia lähtemään liikkeelle.

– Tiedän, kuinka tärkeä tällainen ryhmä on omaishoitajille. Se tarjoaa ystäviä, irtaantumista arjesta ja voimia jaksamiseen.

Tuula Vuokola ja Päivi Saarinen muistuttavat, että tapaamisissa saa puhua tai olla puhumatta. He kannustavat omaishoitajia tulemaan vaikka kokeilemaan.

– Lähtekää rohkeasti liikkeelle. Kun tulisi kerran, huomaisi sen tunnelman.

Akaassa yli sata omaishoitajaa

Akaassa on yli sata omaishoitajaa. Akaan omaishoitajien ja läheisten toimintaan heistä on lähtenyt toistaiseksi harva. Tapaamisia vetävän toiminnanohjaaja Tarja Ruusuvuoren mukaan toiminnalle on silti huutava tarve. Hän pelkää omaishoitajien uupuvan, jos he eivät pääse hengähtämään ja irrottautumaan hoidettavastaan.

– Minulla on iso huoli, etteivät ihmiset kestä. Välillä tänne soittaa omaishoitajia, jotka todella tarvitsevat puhekaveria. He saattavat olla niin väsyksissä, että tekisi mieli lähteä lankoja pitkin auttamaan heitä. Tuntuu hyvältä, jos pystymme tarjoamaan edes pienen hengähdystauon. Kaikkein tärkeintä on, että omaishoitaja voisi hetkeksi irrottautua kotoa ja huomata, että elämää on kodin ulkopuolellakin.

Ruusuvuori tietää, että lähteminen ei ole helppo. Hoidettavaa on vaikeaa jättää yksin, jos apua ei ole saatavissa. Joskus lähdön voi estää puolison mustasukkaisuus, joskus omaishoitaja ei osaa enää lähteä liikkeelle.

– Jokainen me tiedämme, kuinka vaikea on lähteä uusiin asioihin. Hoitajien olisi kuitenkin hyvä ymmärtää, että kroppa ei kestä, jos väsyy. Hoidettavalle voi sanoa esimerkiksi, että minä tarvitsen tämän ajan itselleni, jotta jaksan hoitaa sinua. Pienenkin hengähdystauon jälkeen jaksaa taas pitkälle eteenpäin.

Omaishoitajat tapaavat Seniorituvalla

Omaishoitajat ja läheiset tapaavat Seniorituvalla Toijalan torin laidalla kerran kuukaudessa tiistaisin. Ryhmä toimii Toijalan Seudun Vanhainkotiyhdistyksen alaisuudessa. Seuraavan kerran kokoonnutaan pikkujouluihin tiistaina 17.12. kello 14–16.

Ensi vuosi aloitetaan tiistaina 21.1. yhteislauluilla ja -leikeillä. Helmikuun tapaamisessa 18.2. katsellaan elokuvaa ja maaliskuussa 18.3. kuullaan Akaan historiasta ja arvaillaan vanhoja tavaroita. Huhtikuussa on ohjelmassa askartelua ja toukokuussa retki laavulle.

Akaan omaishoitajat ja läheiset tekee yhteistyötä myös Pirkanmaan Omaishoitajat -yhdistyksen Pionin kanssa.