Kukat ovat katoamassa teiden varsilta Viialassa

Kaksi luontoaiheista lastenkirjaa kirjoittanut luontoharrastaja Tuula Vaelma Viialasta on havainnut villikukkien tasaisesti vähentyneen Viialan tienpenkoilla. Esimerkiksi Nesteen liikenneympyrän lähistöllä tienvarsilta ovat kadonneet tai katomassa ukontulikukka, ketoneilikka, tavallinen kissankäpälä, keltamaite, kissankello, isotalvikki, rantakukka, isolaukku ja pikkulaukku.

Jos tienvarret niitetään monta kertaa kesässä, kasvit eivät ehdi siementää, tai jos ehtivät siementää, eivät ehdi kukkia.

– Kuivapohjainen tienpenkka on hyvä kukkakedon tai kukka-ahon pohja. Ketoja ja ahoja ei muualla paljon olekaan. Mutta sekä liikenneturvallisuuden takia että jonkinlaisesta siistimisvimmasta penkkojen kasvillisuus ajetaan alas monta kertaa kesässä. En pidä autoilijoita niin tumpeloina, etteivät ne näe päivänkakkaroiden yli, jos tiellä tulee joku vastaan. Toki on ymmärrettävää, jos penkka kasvaa kaksimetristä karhun- tai koiranputkea, autoilija ei näe sen yli. Jos taas penkkoja alettaisiin hoitaa kuin ketoja, pitäisi niitot viedä pois. Sinne pitäisi mennä haravan kanssa ja tehdä heinäseipäitä.

Niitossa penkat heinittyvät ja rehevöityvät esimerkiksi lupiineille otolliseksi kasvualustaksi.

– Lupiini ja muut viljelykarkulaiset ovatkin jo vaikeampi hävittää.

Vaelman mukaan monivuotiset kasvit, kuten matarat, joilla on kasvuvoimaa juuristossa ja maavarsissa, saattavat sinnitellä pitkään.

– Mutta jos myllätään niitto multaan saakka, niin kyllä nekin romahtavat.

Hän muistuttaa, että hunajakaupunkina Akaan kannattaa pitää mielessään, että pajunkukat ovat keväisin erittäin tärkeä ruoka-aitta mehiläisille.

– Talven jälkeen mehiläiset tankkaavat pajuissa itseään varten, jotta jaksavat myöhemmin kantaa mettä pesään. Pajut on syytä säästää missä suinkin voi.

Tuula Vaelma on kolme kesää kulkenut Viialan tienpenkkoja kerätessään aineistoa seuraavaa lastenkirjaansa varten, jonka aiheena ovat hyönteiset.

– Hyönteiskesät vaihtelevat aika paljon. Kesä 2011 oli perhos- ja sudenkorentokesä, kun taas 2012 oli huonompi hyönteiskesä, kun oli sateita. Silloin oli kovakuoriaisia. Tänä kesänä taas on ollut kaikkia muita paitsi sudenkorentoja. Outo hiljaisuus alkoi elokuun puolivälin jälkeen, silloin hävisi kaikki. Myös mesikukat katosivat etuajassa, Vaelma kertoo hyönteishavainnoistaan.

Tuula Vaelmaen edelliset lastenkirjat ovat Kotipihan villieläimet ja Kotipihan linnut.

 

 

Tuula Vaelman havaintoja Viialasta

Ukontulikukka, toista metriä korkea komistus, kukki vielä vuonna 2012, kadonnut kesällä 2013.

 

Ketoneilikka, kaksi pientä kasvustoa, tyypillinen ketokukka ja siksi taantuva laji.

 

Tavallinen kissankäpälä, kaksi kasvustoa, molemmat kutistumassa.

 

Keltamaite, yksi kasvusto, on saattanut matkustaa Viialaan vanhalta Toijalan ratapihalta pyöränkumissa tai kengänpohjissa, oikeastaan merenrantakukka.

 

Kissankello, kaksi kasvustoa jäljellä.

 

Isotalvikki, kaksi kasvustoa, ainavihannat lehdet, hienotuoksuiset vaaleankeltaiset kukat, rehevien metsien laji.

 

Rantakukka, pitkä, komea ja värikäs kukkatähkä, viihtyy lähellä ojanpohjia, 4–5 kasvustoa.

 

Isolaukku ja pikkulaukku, tosi hauskat kukkanaamat, niillä on hampaatkin, kukka työntyy esiin suojuksestaan kuin papukaijan nokka. Kypsät ja kuivat siemenet jäävät ”laukkuun” helisemään. Ravista ja kokeile. Kasvustoa parikymmentä metriä.

  Viialan teidenvarsilta kadonneita ja katoamassa olevia kukkia. Piirrokset: Tuula Vaelma.

Viialan teidenvarsilta kadonneita ja katoamassa olevia kukkia. Piirrokset: Tuula Vaelma.