Vain lukemalla pääsee varmasti eteenpäin

Heikki Tuokko on Lohjan Teutarinkylän ensimmäisiä suomenkielisiä ylioppilaita. Pienviljelijän pojat haluttiin kouluttaa, koska maatalouden varaan ei elämää uskaltanut jättää. Elettiin 1960-lukua, peltojen paketoimisen ja maaltapaon aikaa. Ja Heikki halusi ylioppilaaksi, jotta pääsisi lukemaan mieliainettaan historiaa.

Heikki Tuokko aloitti perehtymisensä peruskouluun Ypäjän koulutoimensihteerinä vuonna 1975.

Heikki Tuokko aloitti perehtymisensä peruskouluun Ypäjän koulutoimensihteerinä vuonna 1975.

– Vanhempien päätös minun oppikouluun laittamiseni ilman muuta oli. Olisihan siinä ollut kolmaskin vaihtoehto, mennä Lohjan kalkkitehtaalle. Sinne useimmat kaverini menivät.

– Halusin lukemaan historiaa, en niinkään historian opettajaksi. Sytyin asiaan silloisen keskikoulun viimeisillä luokilla. Ei se opettajien innostusta varsinaisesti ollut, vaikka ei minulla huonoja historianopettajia ollut. Luin paljon, isä luki paljon. Meillä voi sanoa olleen sivistyneen kodin, vaikka kovin vaatimatonta se elämä oli. Kyllä minä senkin tajusin, että vain lukemalla pääsee eteenpäin.

Äidin körttiläisyys sai Heikin miettimään papiksikin lukemista, jopa niin paljon, että hän kirjoittautui teologiseen tiedekuntaan.

– Se jäi hyvin varhaisessa vaiheessa pois, mutta teki minusta ikuisen teologian ylioppilaan.

Tätä haastattelua tehtäessä Heikki Tuokko työskentelee viimeisiä päiviä Akaan kaupungin sivistysjohtajana. Koulun, kulttuurin ja vapaa-ajan ylin virkamies ei malta olla pohtimatta kodin merkitystä lasten kasvulle ja tulevaisuudelle oman taustansa kautta.

– Vanhempien esimerkki oli ratkaiseva. Isällä ja äidillä oli erittäin laaja yleissivistys. Ja niin se on tänäkin päivänä. Vanhemmilla on vahva vaikutus lasten tulevaisuuteen. Tästä olen myös huolissani. Ovatko tämän ajan vanhemmat tarjoamassa lapsilleen parempaa kuin heillä on? Periaatteessa tässä maassa on kaikilla mahdollisuus käydä kouluja ja opiskella, mutta onko tämä koko totuus.

Heikki peilaa Lohjan Virkkalaa Akaan Viialaan, jossa myös mentiin sukupolvia teollisuuden palvelukseen.

– Oppikouluun meneminen vaati henkisesti vahvoja vanhempia, koska muutos oli raju. Tänään muutos on ehkä vieläkin rajumpi, vaikka peruskoulu tasaa eroja. Kannustavatko vanhemmat lapsiaan lukemaan, mikä on eteenpäin pääsemisen ehdoton edellytys.

Vanha oli jo vallattu

Kun Heikki Tukko asteli Helsingin yliopistoon syksyllä 1969, oli suomalaisen opiskelijaradikalismin kulttitapahtumasta, vanhan ylioppilastalon valtauksesta, kulunut vuosi.

– Minulla kuvaan tuli voimakas pasifismi. Siihen vaikutti voimakkaasti Vietnamin sota. Muuten olin aina monesta sivussa, historia vei mennessään. Sellainen vaihekin kyllä oli, että ei tuo Jutikkala (Helsingin yliopiston legendaarinen Suomen historian professori ja yhteiskunnallinen vaikuttaja) tiedäkään mitään. Sitten Jutikkala joskus osoitti, että hän tietääkin jotakin. Jutikkalahan oli kävelevä Suomen historia. Hän oli silloin jo 63-vuotias, paljon nähnyt, kokenut ja tutkinut vaikuttaja.

– Oli sinänsä mukava huomata oma pienuutensa.

1970-luvun alku oli Heikki Tukon mielestä yliopistossa mielenkiintoista aikaa. Maalaispoika viihtyi ja imi tietoa. Ikuista asioiden kyseenalaistajaa ei yliopisto Heikistä tehnyt, koska se hän on ollut aina. Suvaitsevaisuuteen yliopisto kyllä kasvatti.

– Harva asia enää hätkähdyttää. Voimakastakin mielipidettä pystyn analysoimaan torjumatta. Yliopisto oli tuolloin muutakin kuin radikalismia. Samoilla luennoilla kävivät Ben Zyskowicz (kok) ja Jaakko Laakso (skdl), jotka muuten olivat niin erilaisia. Historian laitos ei ollut vanhoillinen, vaikka se oli vanhoillinen. Professori Yrjö Blomstedt ja muut ymmärsivät, että nuoret voivat ajatella tosin. ”Noinkin sen voi ajatella, mutta…” Ei professorikunta ollut yksioikoista, ei me opiskelijatkaan. Tässä on yliopiston voima vieläkin.

– Silloin oli vielä siirtyminen tiedekunnista toiseen hyvin vapaata. Saattoi kuunnella sitä mikä kiinnosti.

Mieli historiaan palaa

Historioitsijaa Heikki Tuokosta ei tullut. Hän sanoo suoraan, että motivaatio ei riittänyt.

– Tein graduni viljelypakosta. Se kiinnostaisi vieläkin. Mutta arkistoissa istuminen ei sittenkään ollut minun juttuni. Tutkimustyö ei ollut minun alaani, vaikka tietyllä tavalla se kiinnostaakin ja luen valmiita tutkimuksia mielelläni paljon.

– Yliopistosta jäi kuitenkin hyvä maku suuhun. Sain sieltä kaiken mitä hain ja voin suositella sitä kaikille. Nythän yliopisto on monella tavalla vieläkin avoimempi kuin silloin.

Heikki tunnustaa harrastuksekseen Suomen historian kertaamisen. Hän lukee kesäisin vanhoja tenttikirjojaan.

– Palasin historiaan 2000-luvun alussa. Yleissivistystähän se on. Mielenkiinto loppui 1700-lukuun. 1300–1500-luku on kaikkein mielenkiintoisinta. Keskiajan kirjallisuutta on paljon suomeksikin, mutta pitäisi osata latinaa, jotta pääsisi vielä syvemmälle.

Lipsahtaen virkamieheksi

Pasifisti meni armeijaan ja tässä tulee esiin Heikille tyypillinen asioiden pohdinta: olinko sittenkään pasifisti vai vain rauhan aatteen kannattaja.

– Menin vanhemmalla iällä armeijaan ja kun pääsin sieltä, piti katsella töitä. Menin 1975 Ypäjälle tuntiopettajaksi. Olin siellä ollut opettajana vähän yli puoli vuotta kun 1.8.1976 kunta siirtyi peruskoulujärjestelmään. Sinne tarvittiin koulutoimensihteeri ja kukaan muu ei tehtävään suostunut. Pyysivät minua ja niin lipsahdin kouluhallintoon.

Ja nyt Heikki innostuu. Hän pitää uransa ehdottoman kohokohtana aikaa, jolloin sai olla luomassa peruskoulua Suomeen.

– Ei mielenkiintoisempaa, haastavampaa ja innostavampaa työtä voinut olla.

Sivistysjohtaja Heikki Tuokon mielestä opettaja ei tarvitse välttämättä lisää kurinpitovaltaa; vanhempien tukea opetus- ja kasvatustyöhön opettaja sen sijaan tarvitsee

Sivistysjohtaja Heikki Tuokon mielestä opettaja ei tarvitse välttämättä lisää kurinpitovaltaa; vanhempien tukea opetus- ja kasvatustyöhön opettaja sen sijaan tarvitsee

Peruskoulu on kaikki

Suomessa siirryttiin peruskoulujärjestelmään 1970-luvun alussa. Uudistus oli raju, koska se merkitsi kansakoulun ja sen johdannaisten sekä pääsykokeen takana olevien oppikoulujen alasajoa.

– Peruskoulun tuloon vaikutti voimakas poliittinen innostus, Johannes Virolainen (kesk), Jaakko Numminen (kesk) ja muut. Miksi luotiin peruskoulu? Siksi, että jokaisella suomalaisella olisi varallisuuteen katsomatta samanlaiset oikeudet käydä koulua.

– Ei kansakoulu millään tavalla huono koulu ollut, eikä sinänsä oppikoulukaan. Mutta oppikoulu jakoi ikäluokkia rajusti, vaikkakin sen loppuaikoina suurin osa oppikouluun haluavista sinne pääsi.

Heikki Tuokolle peruskoulu on kaikki kaikessa. Se antaa nuorelle tasavertaisen mahdollisuuden ja hyvän perustan jatko-opintoihin. Koulutukseen liittyviä ongelmia peruskoulu ei poistanut.

– Koulu on täydellisesti peili yhteiskunnasta. Koulussa koetaan yhteiskunnan murrokset ehkä rajumminkin kuin yhteiskunnassa sinänsä. Asiat, jotka vaikuttavat suomalaiseen yhteiskuntaan – teollisuuden murros, kansainvälistyminen, lamat – peilautuu suoraan kouluun. Koulu ei poikkea ongelmineen tai hyvine saavutuksineen yhtään sitä ympäröivästi yhteiskunnasta.

Opettaja on sijaiskärsijä

Koulun ongelmat päätyvät helposti julkisuuteen. Viimeksi on keskusteltu opettajien oikeudesta kurinpitoon. Helsinkiläisen opettajan videoidusta menettelystä syntyi kohu.

– Opettaja on tavallaan sijaiskärsijä, joka saa vastaansa konkreettisimmin yhteiskunnan muutoksen. En haikaile vanhan autoritäärisen kurin perään, mutta joskus tuntuu, että on menty liian pitkälle toiseenkin suuntaan.

– Tällä hetkellä pohdiskellaan paljon oppilaan asioita ja ongelmia. Tosiasiassa kyse on aina perheestä. Harva lapsi on irrallaan perheestä eli kyllä lapsi tuo kouluun perheensä ongelmat. Harvemmin kyse on muusta.

Koulussa pohditaan siis samoja ongelmia kuin ympäröivässä yhteiskunnassakin?

– Kyllä. Koulun tehtävä on vieläpä lieventää ongelmia. Koulun tehtävä ei ole olla syyttävä eikä moralisoiva. Tässä työssä koulun resurssit eivät ole aivan kohdallaan, ikävä kyllä.

Peruskouluakin on muokattu

Nyt 40-vuotias peruskoulu ei samanlainen kuin perustettaessa. Heikki Tuokon mielestä peruskoulu opettaa oikeita asioita ja muutoksia on tehty, ja tehdään jatkossakin, tarpeen mukaan.

– Kädentaitoaineita ei koskaan ole liikaa. Niiden suosio on aina valinnaisaineinakin taattu, koska ne motivoivat oppilasta eri tavalla kuin tietoaineet. Opetuksen sisältö on kaiketi se joka aineessa ratkaisevin asia ja sisällöt onneksi muuttuvat. Peruskoulu on teoreettinen, mutta täytyy varoa, että se ei olisi liian teoreettinen.

Peruskoulu mukautuu myös aika hyvin yhteiskunnan ja maailman murroksiin. Kun Neuvostoliitto romahti, irvailtiin vähän aikaa, että koulukirjat ovat vanhentuneet.

– Muutama vuosi ja käytössä olivat uudet kirjat. Kukaan ei muista sitä, miten vanhentuneita kirjat olivat kansa- ja oppikouluissa. Meillä oppikirjalla ja koulun tuntijaolla on suuri merkitys. Muualla näin ei ole. Meidän oppikirjat on kaiken lisäksi hyvin korkeatasoisia.

Opettaja on kutsumusammatissaan

Suomi saa kiittää hyvää menestystään kansanvälisessä Pisa-tutkimukissa laaja-alaista ja yliopistotasoista opettajakoulutustaan.

– Niin hämmästyttävää kuin se on onkin, Suomi on yksi niitä harvoja maita, joissa opettajaksi halutaan. Ja vieläpä enenevässä määrin. Osa parhaista ylioppilaista hakeutuu opettajakoulutukseen. Joillekin norjalaiselle se ei voi pitää paikkaansa.

Opettajan työ on kuitenkin varsinkin peruskoulun yläkoulussa tullut vuosi vuodelta raskaammaksi. Oppilashuolto ottaa opettajan työajasta entistä suuremman osan.

– Tämän päivän koulu ei ehkä halua niinkään akateemisen opettajantaidot omaavia opettaja, työhön on tullut vuosien saatossa niin paljon muuta. Opettaja tuntee väkisinkin välillä, että onko hän oikealla alla. Jos joka päivä sanotaan ”haista vittu”, niin kyllähän se kuluttaa.

Opettajalla on ja ei ole valtaa

Suomalaisella opettajalla on kuitenkin lähes täydellinen valta opetuksen sisältöön, maassa ei ole edes enää tarkastajajärjestelmää.

– Tämä on myös poikkeuksellista. Olin Pisasta puhumassa Englannissa tarkastajille. Lisää kurinpitovaltaa opettajat sen sijaan eivät tarvitse, toivottavasti eivät sitä saakaan. Minua ihan oikeasti pelottaa kärjistyvä tilanne, kun sadasta oppilaasta vain kaksi uskaltaa tai pystyy tekemään 9-luokan oppilaalle jotakin. Opettaja häviää yleensä aina painin, jos siihen mennään.

Missä ovat vanhemmat ja mikä on heidän viestinsä lapsilleen koulussa käyttäytymisestä?

– Jo 1950-luvulla koulusta tuli kotiin tieto, että siellä ei käyttäydytty kunnolla, kotona tuli selkään heti. Nyt saa opettaja selkään ja vanhemmat ottavat kouluun yhteyttä kouluun haukkuakseen. Missä lävessä koulussa nyt ollaan? Tämä menee taas kasvatuskeskusteluksi. Vanhemmat vaativat 13-vuotiaan lapsensa puolesta melkein mitä tahansa, itsekkyyttäkin on ilmassa.

– Vaikea sanoa, onko opettajalla valtuuksia riittävästi, koske ne antaa ympäröivä yhteiskunta. Vaikuttaa siltä, että jotakin on pielessä – pahastikin. Lisävaltuuksilla ongelmia ei kuitenkaan ratkaista, koska aineenopettaja ei ole oikeassa paikassa kasseja tarkastaessaan.

Poliisi opettajasta ei Heikki Tuokon mielestä tehdä, eikä on ole sosiaalityöntekijäkään. Resursseja koulu kyllä tarvitsee tuekseen entistä enemmän.

– Kuraattoreja ja koulupsykologeja kyllä. Muutamassa vuodessa tilanne on muuttunut. Nyt näyttää vahvasti siltä, että tilanne ei ole kaikin ajoin hallinnassa.

Pisa-menestys kertoo onnistumisesta

Kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa menestyminen on saanut maailman katseet kääntymään Suomeen. Peruskoululla on vahva maine. Toisaalta Suomessa lisääntyy rasismi, nuoria syrjäytyy ja jopa teollisuuden innovaatiotkin ovat osin hukassa. Enää ei tehdä paperia, mutta ei paljon muutakaan.

– Pisa-menestys kertoo, että koulu onnistuu akateemisesti. Sivistys on paljon muutakin ja ei koulussa voida kovin paljon vaikuttaa sittenkään kotien asenteisiin. Koulu tekee parhaansa, eikä ympäröivä yhteiskunta ole saanut opettajista rasisteja. Yhteiskunta kehittyy omaan suuntaansa ja siinä voidaan katsoa vain peliin.

– Koulu pyrkii kasvattamaan suvaitsevaisuuteen, mutta koulun lisäksi on muitakin kasvattajia – ja mediakin. Sosiaalinen media on tavattoman hyvä asia, mutta on siellä paljon pahaakin.

Lukio on arvo sinänsä

Lukiolla ja ylioppilastutkinnolla on Suomessa institutionaalinen arvo. Heikki Tuokko sanoo, että ylioppilastutkinnon tavoitteleminen saa suomalaiset korostamaan koulutuksen merkitystä.

– Edelleenkin sanon, että vain lukemalla pääsee varmasti eteenpäin. Onko missään muualla yhdellä tutkinnolla näin suuri merkitys? Ylioppilaalle järjestetään kotona jumalattomat juhlat, mutta ammattiin valmistuvaa muistetaan juuri ja juuri. Eikä tässä sinänsä mitään pahaa ole.

Tarvitseeko Suomi näin paljon ylioppilaita?

– Hyvä kysymys ja viime vuosina on ihan tavoitteellisesti ylioppilaskirjoitusten merkitystä pyritty vähentämäänkin. Ollaanko koko ajan sittenkin menossa kohti nuorisokoulua eli peruskoulun jälkeinen lukio on itsestään selvyys – en tiedä.

– On myös niin, että koulusta pitää taata väylä yliopistoihin, tiedeyliopiston asemaa ei pidä vaarantaa, mutta mitä tapahtuu lukiolle, en tiedä. Suomi tarvitsee jatkossakin hyvää koulutusta sekä teoriassa että ammatilliselle puolelle. Kaikki muu on toisarvoista ja riippuu aina resursseista, onko opetus hyvää. Ei ammattiopetuskaan kaikin ajoin toimi. Säästöt toteutetaan etäpäivinä eli opetusta ei ole olenkaan.

Eläkkeelle

Sivistysjohtaja Heikki Tuokon Akaan työhistoriaan kuuluu Viialan koulutoimenjohtajuus, lukion rehtorin pesti ja väliaikainen pesti Viialan kunnanjohtajana. Akaan sivistysjohtajana Tuokon ikäväksikin tehtäväksi tuli kouluverkon saneeraaminen. Kurisjärven koulun hän ehti lakkauttaa.

– Kyllä minä edelleenkin mietin, mitä Kylmäkosken oppilaille tehdään.

– Ei tämä enää minun asiani ole, mutta onko näin hajallaan oleva kouluverkko syy tai ratkaisu esimerkiksi näihin taloutemme ongelmiin.

Sinun asiasi jatkossa?

– Lukeminen, matkustelu, perhe – itsensä sivistäminen. Valmis en voi sanoa olevani, jotakin tiedän, jotakin vielä haluankin tietää.

Heikki Tuokko lähti eläkkeelle Akaan sivistysjohtaja virasta viiem perjantaina, jolloin hänet hyvästeltiin monin juhlallisuuksin.

Heikki Tuokko lähti eläkkeelle Akaan sivistysjohtaja virasta viiem perjantaina, jolloin hänet hyvästeltiin monin juhlallisuuksin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?