Raul Reiman oli nykyajan kansanlaulujen isä

Tarttilassa lapsuutensa asunut ja Toijalassa keskikoulun käynyt Raul Reiman oli yksi aikansa ahkerimpia ja tuottoisimpia iskelmäsanoittajia. Tarttilan biitlekseksi ja Röppeliksi kutsuttu Reiman aloitti musiikkiuransa soittamalla toijalalaisissa Musical Ltd ja Prinsessa Kultakutri -bändeissä. Myöhemmin hän jätti soittamisen ja keskittyi sanoituksiin.

Raul Reiman kirjoitti elämänsä aikana lähes 1300 sanoitusta, joista 690 oli omia sanoituksia ja 560 käännöstekstejä. Sanoittamistaan lauluista 93 hän myös sävelsi.

Reimanin iskelmät ovat nyt kenties rakastetumpia kuin koskaan

 

Raul ja Pirjo Reiman Hilma-mummon kanssa Jokelassa.

Raul ja Pirjo Reiman Hilma-mummon kanssa Jokelassa.

Raul Reimanin isän vanhemmat Hilma ja Otto Reiman olivat Karjalan evakoita, jotka muuttivat Tuusulan Jokelaan Kanneljärven Mustamäestä. Heidän poikansa, Heikki Eenokki Reiman oli syntynyt Kivennavalla. Raul Reimanin äiti, Rauni Valpuri, on tyttönimeltään Kemppainen ja kotoisin Kestilästä. Hän asuu Kylmäkosken palvelutalossa.

Heikki Reiman oli taiteilijasielu, joka maalasi sekä soitti kitaraa ja haitaria. Häneltä tuleva sanoittajasuuruus peri musikaalisuutensa.

– Äiti muutti Kestilästä töihin Korsoon. Jossain tansseissa hän sitten tapasi isän, he rakastuivat ja menivät naimisiin. He asuivat mummon ja vaarin luona Jokelassa. Raul syntyi syyskuussa 1950 ja minä vuosi ja neljä kuukautta myöhemmin. Nuorin meistä, Piia, syntyi vuonna 1962, kun me asuimme jo Tarttilassa, kertoo Raulin sisko Pirjo Reiman.

Tuntematon sotilas tuli tutuksi

Heikki Reimanilla oli toiminimi Reima-Filmi, ja hän kiersi Mossellaan ympäri Suomea esittämässä elokuvia seurojentaloilla. Kesäisin perhe oli mukana. Raul Reiman tuli nähneeksi Tuntemattoman sotilaan monen monituista kertaa, ja hän osasikin sen repliikit ulkoa.

Joskus kesää vietettiin Kestilän mummolassa, Rauni Reimanin vanhempien luona.

Pienen ikäeron vuoksi Raul ja Pirjo leikkivät paljon yhdessä, ja Pirjo Reiman muistelee veljensä olleen kiltti ja sisarestaan huolehtivainen.

– Me oltiin aika lailla kuin paita ja peppu, aina yhdessä. Siellä Jokelassa leikittiin tiilitehtaan hiekkakasoilla, joskus lähdettiin omille seikkailureissuillekin. Kerran saatiin mummo suuttumaan ja mummon kissa meitä karttelemaan. Raul halusi testata putoaako kissa aina jaloilleen ja nakkasi sen yläkerran ikkunasta pihalle. Kyllä se putosi jaloilleen, mutta ei sitten tullut vähään aikaan meitä lähelle.

Raul Reiman toisella luokalla Riisikkalan koulussa Kylmäkoskella.

Raul Reiman toisella luokalla Riisikkalan koulussa Kylmäkoskella.

Raul Reiman kävi ensimmäisen luokan kansakoulua Jokelassa, ja toiselle luokalle hän meni Riisikkalan kouluun, kun perhe ja isovanhemmat muuttivat sinne vuonna 1958. Kansakoulussa Raulin mieliaineet olivat äidinkieli ja musiikki. Sääksmäen Tarttilaan perhe muutti vuonna 1961.

– Isä oli lennättimen autonkuljettajana, kunnes joutui astman vuoksi jäämään sairaseläkkeelle alle 40-vuotiaana. Äiti oli töissä VKT:llä. Tarttilassakin asuimme yhdessä isän vanhempien kanssa. Raulin kansakouluaikojen paras kaveri oli Karisalmen Erkki, ja he pitivät ahkerasti yhteyttä vielä molempien naimisissa ollessakin, kertoo Pirjo Reiman.

Raul innostui myös urheilusta. Hän harrasti pituus-, korkeus- ja seiväshyppyä. Seipäässä hänen ennätyksensä oli huikeat 315 ruokoseipäällä, ja Pentti Nikula oli idoli.

– Koulun kentällä käytiin urheilemassa, mutta kyllä meillä oli pihassakin seiväshyppyteline. Rimaa nostettiin siirtämällä sitä kannattavia nauloja vähän kerrallaan ylemmäs. Minäkin kokeilin, muttei siitä mitään tullut, nauraa Pirjo Reiman.

Tarttilan biitlesiä ei koulunkäynti kiinnostanut

Raul ja Pirjo Reiman aloittivat keskikoulun Toijalassa yhtä aikaa syksyllä 1962, Raul kansakoulun viidenneltä ja Pirjo neljänneltä luokalta.

Koulunkäynti oli Raulille enimmäkseen tervaa. Opiskeluinto ei ollut paras mahdollinen, eikä hän välittänyt edes kuljettaa kirjoja kouluun. Kirjojen sijasta hän kantoi mukanaan kitaraa ja soitti sitä välitunnilla.

– Lukeminen oli mieluisaa, mutta ei koulukirjojen. Raul luki melkein kaikkea muuta seikkailu- ja luontokirjoista Eino Leinoon. Usein hän otti lukemista mukaansa ja kipusi vintille lukemaan, kertoo Pirjo Reiman.

Paljosta lukemisesta oli hyötyä ainekirjoituksessa. Opettajat tosin eivät aina pitäneet hänen kantaa ottavista ja yhteiskunnallisesti radikaaleista aineistaan. Poliittisesta aktiivisuudesta ne eivät kuitenkaan kertoneet, sillä politiikka ei Raulia edes kiinnostanut.

Jos eivät opettajat Raul Reimanista pitäneet, niin luokan ja yleensäkin koulun tytöt senkin edestä. Pitkätukkainen Raul, Tarttilan biitles, sai kitaroineen monesti pinkoa kovaakin päästäkseen heitä karkuun. Innokkaimmat tytöt seurasivat idoliaan Tarttilaan tämän kotinurkille asti ja istuivat illalla Karisalmen maitolaiturilla nähdäkseen hänestä edes vilauksen.

Raul harrasti myös DX-kuuntelua, josta oli oleva myöhemmin hyötyä hänen sanoitustyössään. Lyhytaaltokuuntelu säilyi hänen harrastuksenaan vielä aikuisenakin.

– Kaiket yöt hän vingutti radiota etsiessään ulkomaisia asemia, ja kyllä niitä löytyikin. Hän lähetti aina kortin ja sai paluupostissa radioaseman viirin. Kyllä niitä aika paljon oli, sanoo Pirjo Reiman.

Raul pinnasi tunneilta, ja koulun rangaistuspäiväkirjoista on luettavissa, että lintsaamisen lisäksi tuli tehtyä muitakin jälki-istuntoon johtaneita koiruuksia.

Musiikin teko alkoi jo kouluaikana

Raul Reiman teki sävellyksiä ja sanoituksia jo kouluaikanaan. Ensimmäisellä keikallaan hän oli Erkki Karisalmen kanssa Päivölän kansanopistolla, missä pojat lauloivat kansanlauluja ja säestivät itseään akustisilla kitaroilla.

Röppeli vauhdissa. Nimen alkuperä on arvoitus.

Röppeli vauhdissa. Nimen alkuperä on arvoitus.

Keskikoulussa hän keikkaili rinnakkaisluokalla olleen Harri Heiniön kanssa. He esiintyivät muun muassa Toijalan yhteiskoulun uuden koulurakennuksen valmistumisjuhlassa.

Vuonna 1969 syntyi toijalalainen Musical Ltd -yhtye, jossa Heiniön ja Reimanin lisäksi soittivat Hannu Mäkinen ja Heikki Rekomaa. Yhtye esiintyi koulun bileissä ja Pirtin diskoilloissa ja harjoitteli pommisuojassa Pirtin kellarissa.

Prinsessa Kultakutri on levyttänyt. Kuvassa vasemmalta Harri Heiniö, Raul Reiman, Harri Salminen ja Markku Urhonen.

Prinsessa Kultakutri on levyttänyt. Kuvassa vasemmalta Harri Heiniö, Raul Reiman, Harri Salminen ja Markku Urhonen.

Vuonna 1972 syntyi lähes samalla kokoonpanolla uusi yhtye, Prinsessa Kultakutri, johon rumpaliksi tuli Markku Urhonen. Myöhemmin Mäkisen tilalle ja solistiksi tuli Harri Salminen. Kultakutri esiintyi enimmäkseen eri puolilla Pirkanmaata.

Prinsessa Kultakutrin säveltäjä, sanoittaja, solisti, kitaristi ja sielu oli Raul Reiman. Hänellä sattui olemaan pitkä, vaalea tukka. Siitä yhtye oli ottanut nimensä.

– Monta kertaa keikoilla lavan eteen tultiin kyselemään, että koska se prinsessa astuu lavalle. Kolmen miehen sormet osoittivat silloin Rauliin, että siinähän se on ilmielävänä teidän edessänne, on Hannu Mäkinen kertonut.

Prinsessa Kultakutri -bändi levytti kaksi singleä, Viimeinen kesä/Olemmeko enkeleitä sekä Rakas palaa kotiin/Jos luoja suo, jotka olivat kaikki Raul Reimanin sävellyksiä ja sanoituksia.

Ystävyys Hannu Mäkisen ja Markku Urhosen kanssa jatkui Reimanin poismenoon asti.

Perhe perustettiin nuorena

Tulevan vaimonsa Terttu Mäkisen Raul tapasi Valkeakoskella juhannuksena 1965.  Terttu opiskeli ammattikoulussa Valkeakoskella, ja Raul kävi keskikoulua Toijalassa.

Ihastus ja rakastuminen johti siihen, että pariskunta muutti yhteen asumaan Sontulantien varrella olleen omakotitalon yläkertaan. Raulin ollessa vasta 17-vuotias parille syntyi tyttö, joka sai nimen Saija.

– Häät pidettiin noin kuukauden kuluttua siitä. Olimme jo aikaisemmin anoneet presidentti Kekkoselta lupaa mennä naimisiin, mutta se lupa viipyi jostain syystä vähän pitkään, kertoo Terttu Reiman.

Sontulantien varresta perhe muutti ensin Alven taloon Kaartotielle ja myöhemmin kerrostaloon Nahkialan Rapurantaan.

Parolassa armeijassa, Reiman oikealla.

Parolassa armeijassa, Reiman oikealla.

Raul Reiman oli jonkin aikaa myyjänä Pyörätuvassa ja huoltoasemalla ennen kuin lähti Valkeakosken ammattikouluun opiskelemaan sähköasentajaksi. Koulun yhteydessä hän oli oppisopimuksella työharjoittelussa Sähkö-Ikkalassa.

Syksyllä 1970 hän meni armeijaan Parolaan.

– Raul harkitsi jopa armeijan leipiin jäämistä, mutta se aie saattoi kaatua siihen, että hän oli niin lyhyt, 167 senttiä pitkä. Silloin oli kai sellaiset määräykset tai säännöt, että piti olla tietyn mittainen, arvelee Terttu Reiman.

Vuonna 1973 perheeseen syntyi poika, Jesse Tapani. Saman vuoden marraskuussa Reimanit muuttivat Kirkkonummen Masalaan, kun Raul sai työpaikan sähköasentajana Maan Sähkössä. Perhe asui firman työsuhdeasunnossa, ja Terttu meni myöhemmin työhön samaan yritykseen.

Laulun aiheita matkoilta

Reimanin perheen joulutunnelmaa, mukana taustalla myös Terttu Reimanin sisar.

Reimanin perheen joulutunnelmaa, mukana taustalla myös Terttu Reimanin sisar.

Kirkkonummelle muuton aikoihin Raul huomasi lehdessä Harry Aaltosen ilmoitukseen, jossa etsittiin kitaristia bändiin. Hän haki pestiä, sai sen ja päivätyön jatkoksi tulivat keikkamatkat.

Terttu Reimanin osalle jäivät perheen asioiden hoito ja lapset.

– Vaikka Raul oli aika paljon poissa, hän oli hyvä isä lapsille ja sanoi usein miten paljon heitä rakastaa. Hän oli erittäin pedantti ja siisti. Kaikki hänen tavaransa olivat aina hyvässä järjestyksessä. Kotitöissä hän osallistui ruuan laittoon.

Vapaa-aikanaan ja lomillaan Reimanit viihtyivät luonnossa.

Sanoittajamestari oli myös luonnon ja kalastuksen ystävä.

Sanoittajamestari oli myös luonnon ja kalastuksen ystävä.

– Raul kalasti mielellään, mutta kalan koukusta pois ottaminen oli hänelle vaikeata. Retkeilimme ja telttailimme usein, jo Toijalassa asuessamme muun muassa Köysiössä. Lomamatkoja tehtiin myös Lappiin. Raul oli erityisen ihastunut Lapin luontoon ja se näkyy myös monen laulun sanoituksissa. Mutta kyllä me aika paljon kävimme myös ulkomailla, esimerkiksi Sotshissa ja Kanarian saarilla. Kanarialtakin Raul sai aihetta lauluihin, kertoo Terttu Reiman.

Hänen oma suosikkinsa Raulin lauluista on Koillismaa, joka sekin on lomamatkan tunnelmista ja kokemuksista syntynyt.

Vaimolleen Raul Reiman omisti Matti Eskolle kirjoittamansa kappaleen Lämmin, hellä ja pehmoinen, jonka on säveltänyt Veikko Samuli. Saija-tytär on puolestaan ollut innoittajana Taiskalle kirjoitettuun Kolmentoista-lauluun.

Sanoittamisesta tuli työ

Pikku hiljaa Raul Reimania alkoi yhä enemmän kiinnostaa tekstien kirjoittaminen ja iskelmien sanoittaminen. Sanoittajan ura alkoi, kun Raul Reiman alkoi tarjota käännöstekstejään Toivo Kärjelle.

Nuoruudenharrastus, DX-kuuntelu, oli tuonut hänelle hyvän kielitaidon. Hän pystyi helposti kääntämään niin englantia, saksaa kuin espanjaakin.

– Topi ensin vähän naureskeli Raulille, mutta tämä vei tekstejään sinne sinnikkäästi, ja Topi sitten opasti riimityksiä ja heistä tuli hyvät ystävät, Terttu Reiman muistelee.

Raul Reiman jätti sähköasentajatyöt kokonaan vuonna 1976. Keikkamuusikon elämä jatkui kuitenkin vielä muutaman vuoden.

– Kun Raul päätti alkaa päätoimekseen kirjoittaa, levy-yhtiössäkin ihmeteltiin, että eihän sillä kukaan voi elää. Raul päätti näyttää, että kyllä voi. Minäkin ensin pistin hanttiin ja sanoin, että kyllä pitäisi olla oikein kunnon työpaikka. Mutta siitä se asennoituminen sitten muuttui, sanoo Terttu.

Kotona Raul Reiman teki sanoitustöitään enimmäkseen yöllä.

– Kun perhe heräsi aamulla, olivat tekstit keittiönpöydällä valmiina, ja Raul odotti kommentteja niihin. Kyllä hän kuunteli mielipiteitäni niistä ja korjasikin joskus jotain, kun ensin keskusteltiin siitä.

Kun Terttu oli töissä ja lapset koulussa, Raul nukkui aamupäivän ja lähti sitten iltapäivällä itse autolla viemään tekstejä Helsinkiin.

– Kyllä hän päivälläkin tietysti töitä teki, varsinkin jos oli jotain tilaustöitä, joiden piti olla studiossa tiettyyn aikaan. Ja jonain päivänä niitä tekstejä saattoi syntyä ihan hirveästi. Jos sitten sattui, ettei meillä ollut rahaa, jouduttiin niitä tekstejä tekemään vähän pakollakin, Terttu jatkaa

Reimanilla oli tapana pitää mukanaan ruutuvihkoa, jonne hän saattoi vaikka ajaessaan pistää ylös jonkun mieleen tulleen riimipätkän. Kuulemiaan lentäviä lauseitakin hän keräsi teksteinä käytettäviksi.

– Ja Raul saattoi välillä lukea esimerkiksi Reginaa saadakseen selville mitä naiset ajattelee. Työ oli kyllä mukana aina. Lomamatkoillakin Raul kirjoitteli ja meni sitten aina paikalliseen postiin faksaamaan niitä tekstejä, Terttu kertoo.

Jesse-poika seuraa vierestä isän työntekoa Kirkkonummen Masalassa.

Jesse-poika seuraa vierestä isän työntekoa Kirkkonummen Masalassa.

Reimanin poika Jesse muistelee, miten lasten piti olla hiljaa kun isällä oli juuri joku ajatus syntymässä.

– Ei meillä kuitenkaan mitään sotilaskuria ollut, periaatteessa sai kyllä mekastaakin.

– Lapsilla oli kanarialintuja, mutta ne piti panna pois, kun ne alkoivat aina laulaa, kun kirjoituskone kävi eikä Raul pystynyt keskittymään, muistelee Terttu.

Reimanilla oli jo nuoruudessaan vaikeuksia raha-asioidensa hoidossa. Rahapulassa hän panttasi milloin mitäkin ja kävi sitten lunastamassa takaisin, kun rahaa oli.

Kun sitä sitten alkoi tulla enemmän, rahat polttivat taskussa, tuli tehtyä turhiakin heräteostoksia.

– Kyllähän sitä rahaa tulikin, mutta meidän perheessä rahaa ei tuntunut ikinä jäävän säästöön, sanoo Jesse Reiman.

– Siinä vaiheessa kun teostokorvaukset tulivat, niin se oli aina yhtä juhlaa. Raul ei ollut köyhä eikä kipeä vähään aikaan. Kunnes sitten oli pian taas paluu arkeen, muistelee Terttu.

Valtaisa tuotanto

Raul Reiman teki elämänsä aikana lähes 1300 tekstitystä, joista vajaat 900 on päätynyt levyille. Kaiken kaikkiaan Reiman kirjoitti 690 sanoitusta ja 560 käännöstekstiä. Sanoittamistaan lauluista hän myös sävelsi 93.

1980-luvun alkupuoli oli Raul Reimanin parasta aikaa ja tunteet sen mukaiset.

1980-luvun alkupuoli oli Raul Reimanin parasta aikaa ja tunteet sen mukaiset.

Valtaosa teksteistä syntyi omalla nimellä, mutta hän käytti myös useaa useampaa nimimerkkiä. Monien hittien takaa löytyy Titta Jaskari, Pyry Lunden, Timo Lehtiö, Sam Sailor tai Jan Mazda.

Raul Reimanin ensimmäinen sanoitus oli Villi Milly vuonna 1974, ja ensimmäinen julkaistu oma sanoitus oli Kirkalle kirjoitettu Pintaa.

Veikko Samulin ja Raul Reimanin sävellys-sanoitusyhteistyön tuloksena syntyi yli 70 levytettyä laulua. Samuli sovitti lisäksi noin 200 Reimanin sanoittamaa kappaletta. Jori Sivonen puolestaan sävelsi musiikin lähes 80:een Reimanin sanoitukseen.

Klassikkokappaleen Puhtaat purjeet lisäksi Rexi levytti yli 30 muuta Reiman sanoitusta. Katri-Helenan levyttämistä 26 Raul Reimanin sanoituksesta tunnetuimmat lienevät Kotimaa, Altaelva ja Palman mainingit.

Lea Lavénin levyttämiä ja Reimanin sanoittamia kappaleita ovat vuoden 1978 Euroviisuehdokas Aamulla rakkaani näin ja vuoden 1979 Syksyn Sävel-voittaja, Jori Sivosen säveltämä, Ei oo, ei tuu.

Jori Sivonen kuvailee Aamulla rakkaani näin -sävellystä mestariteokseksi, jonka hän nostaa ensimmäisten joukossa esille puhuttaessa Raul Reimanin sävellyksistä.

Vuonna 1983 Syksyn Sävelen voitti Jonna Tervo Veikko Samulin ja Raul Reimanin laululla Minttu ja Ville. Reimanin Paula Koivuniemelle kirjoittamista lauluista suosituiksi tulivat Tummat silmät, ruskea tukka, Sata kesää, tuhat yötä ja Luotan sydämen ääneen.

Frederikille Raul Reiman teki yli 40 sanoitusta, muun muassa Volga, Kolmekymppinen ja Titanic. Kake Randelinille Reiman kirjoitti yli 30 laulutekstiä, joista soitetuimpia lienevät Kielletyt tunteet ja Avaa hakas.

Vuonna 1983 syntyneeseen Avaa hakas -sanoitukseen liittyy tarina. Television Levyraadissa oli jompikumpi Melasniemen veljeksistä rytännyt Reimanin sanoittaman kappaleen sanomalla, että se oli ”rakas, avaa hakas”- lyriikkaa. Reiman päätti tehdä siltä pohjalta sanoituksen – ja sai sillä vuonna 1983 Emma-patsaan.

Sinivalkoinen Olen suomalainen

Kari Tapion laulettavaksi Reiman käänsi klassikoksi tulleen Olen suomalainen -kappaleen, jota muun muassa Juha Vainio ihaili ja kiitteli erinomaiseksi sanoitukseksi.

Reiman puolestaan oli otettu kunniasta saada suuren sanoittajaidolinsa Juha Vainion Sellaista elämä on -levylle oma kappaleensa Kukaan ei ole kukaan ja Albatrossi sekä Sorsa-levylle Jaska, Eetu ja Eikka -laulun.

Kari Tapio on kertonut vuonna 1987 radiohaastattelussa näin:

– Raul Reiman teki Olen suomalaiseen upean, sinivalkoisen tekstin. Porukka tulee satojen kilometrien päästä ja kysyy, että tuleehan tänään aivan varmasti Olen suomalainen.

Kari Tapiolla oli aihetta kiitollisuuteen, sillä laulu nosti hänet kerralla suomalaisten iskelmälaulajien ykköskastiin.

Juha Vainiokin on todennut, ettei hän olisi kyennyt tekemään kappaleeseen niin onnistunutta tekstitystä kuin Reiman.

Tämän päivän karaokesuosikkeja ovat Meiju Suvaksen Pidä musta kii ja Rakastunut nainen ja Nisan Huone 105. Hittilistoilla ovat olleet myös Taiskan Hiroshima, Einin Xanadu ja Dannyn Ninja.

Mona Caritalle Reiman sanoitti lähes 50 kappaletta, muun muassa Mikä fiilis, Soita mulle, Rasputin ja Elämä on totta.

Eini on levyttänyt lähemmäs 40 ja Juha Matti 25 Reimanin sanoittamaa laulua. Hänen Anita Hirvoselle kirjoittamista sanoituksistaan tunnetuin on Et usko kuinka koskeekaan. Kirkan laulamista Reiman-sanoituksista tunnetuin on Kyyneleet ja Markku Arolle tehdyistä Kaikki tytöt.

Huumoria ja ihmissuhdeongelmia

Humoristin taitojaan Reiman esitteli neljällä Seitsemälle Seinähullulle Veljekselle sanoittamallaan kappaleella. Niistä Kelpaisiko seksi on ansaitusti lunastanut paikkansa suomalaisen huumorimusiikin eturivissä.

Hän sanoitti myös muotivillitykseksi nousseen tiputanssiversion Tiina Titityy, jonka levytti Jaana Wilenius.

1980-luvun alusta...

1980-luvun alusta…

Rauli ”Badding” Somerjoen Rakkaudella Raulilta -levylle Raul Reiman sävelsi ja sanoitti kaksi perinteitä kunnioittavaa iskelmää – Bussi Somerolle ja Et sinä tule.

Bussi Somerolle on lämmin kotiseutunostalginen kappale, joka on sanoitettu Baddingin oman tarinan pohjalta. Et sinä tule on puolestaan ihmissuhdeongelmia ja niiden myötä syntyviä itsetuhoisia ajatuksia käsittelevä sanoitus.

Raul Reimanin viimeinen sanoitus ja sävellys oli Iso Paha City, alkuperäinen nimi Iso Paha stadi, ja sen levytti Frederik.

Reiman ei ollut julkisuudenkipeä

– Raul kävi aikanaan paljon keikalla, ja hän tykkäsi esiintyä. Mutta silti hän ei halunnut olla missään ihmisjoukossa tai julkisuudessa. Jos joistakin levystä tuli kiitosta tai kunniaa, hän kävi pokkaamassa palkinnon ja tuli kotiin, Terttu Reiman muistelee.

Syksyn sävel -voitot tulivat Jonnan esittämästä Minttu ja Ville -kappaleesta ja Lea Lavénin esittämästä Ei oo ei tuu- kappaleesta, josta Reiman sai myös CBS-palkinnon.

Valtaisasta tuotannostaan huolimatta kultalevy tuli vain yhdestä levystä, Kake-levystä vuonna 1981.

Raul Reimanin lempikappaleet omasta tuotannosta olivat Puhtaat purjeet, Koillismaa ja Altaelva sekä Ja sitten lähden Lappiin. Kolme viimeksi mainittua kertovat Reimanin luonnon- ja Lapin-rakkaudesta.

Jori Sivosen sovittaman, Reimanin säveltämän ja sanoittaman Puhtaat purjeet -kappaleen levytti 1977 Rexi eli Raimo Kero. Se karsiutui Syksyn Sävel-kilpailusta. mutta siitä on tullut ajaton iskelmäklassikko. Koillismaan lauloi levylle Pasi Kaunisto, ja Altaelva oli sanoitettu Katri-Helenalle. Ja sitten lähden Lappiin -kappaleen lauloi levylle Kari Tapio.

– Ehkä se, että Raul oli vain vähän julkisuudessa vaikutti siihen, ettei hän koskaan oikein saanut arvostusta työstään. Hänen sanottiin kirjoittavan liian samantyylisiä sanoituksia, kertoo vaimo Terttu.

Kritiikki loukkasi, mutta Reiman ei välittänyt puolustautua vaan tahtoi näyttää arvostelijoille. Hän sanoi myös olevansa työssään täysin rehellinen.

– Kirjoittaminen on yksinäisen miehen työtä. Se on kynsillä jostain roikkumista, ja koko ajan on siinä hilkulla putoaako vai ei.

Kuten niin usein, arvostus tulee jälkijunassa, ja suurimmat kiitokset tulevat kuoleman jälkeen.

Nopea ja nöyrä puurtaja

Reilun kymmenen vuoden aikana Raul Reiman kirjoitti enemmän laulutekstejä kuin kukaan muu sanoittaja samaan aikaan. Nöyrä ja ammattimaisesti työhönsä suhtautunut Reiman lunasti myös muiden sanoittajamestareiden ja musiikin ammattilaisten kunnioituksen.

Jori Sivonen kiittää Raul Reiman – iskelmärunoilija -kirjassa Reimania teknisesti loistavaksi runoilijaksi.

– Riimit olivat kohdallaan, korolliset ja korottomat tavut kohdallaan. Kun Reiman sanoitti melodian, niin se teksti istui aina siihen säveleen. Nostan Raulin arvostuksessa samalle tasolle kuin Vexin ja Junnun.

Toinen Reimanin kanssa yhteistyötä tehnyt musiikkimies Veikko Samuli on sanonut:

– Raul oli erittäin ammattitaitoinen, mikä oli tietenkin tärkein syy miksi hänen kanssaan tein yhteistyötä. Pidin häntä ihan kärkitekstintekijänä. Ensinnäkin hän oli teknisesti erittäin taitava ja osasi tehdä melodioihin sopivia tekstejä. Hän sai tekstin svengaamaan. Sooloartistit olisivat ilman Raulia olleet pulaa kärsimässä, koska täällä ei ollut ketään läheskään yhtä hyvää tekstintekijää.

Esa Nieminen kiittelee niin ikään Reiman yhteistyökykyä.

– Reiman oli nopeahko nöyrä puurtaja, joka ei saanut hernettä nenään, vaikka piti tehdä useitakin versioita samasta tekstistä. Se oli helppoa yhteistyötä. Reiman sai hetkessä liian paljon työtä ja joutui aikamoiseen ahdinkoon ja kaaokseen monien eri projektien päällekkäisyydestä, sanoo Nieminen.

Raul Reimanin kanssa yhteistyötä tehneet sanovat hänen tehneen työnsä aina tunnollisesti ja järjestelmällisesti. Järjestelmällisyydestä kertoo sekin, että hän on mapittanut koko sanoitustuotantonsa vuosittain ja aakkosjärjestykseen. Jokaisen arkin ylänurkkaan on merkitty sanoituksen järjestysnumero ja valmistumispäivä.

Masennus alkaa

Kesäkuussa 1985 Reimanien perhe muutti Kirkkonummelta Lohjan Lehmijärvelle.

– Se talo oli vähän syrjässä Lohjalla. Se oli tosi mukava paikka, ja meillä oli ollut ajatuksena, että siellä pystyy paremmin keskittymään kirjoittamiseen. Kirjoittamiselle oli varattu oma huonekin. Mutta jotenkin se kirjoittaminen ei sitten lähtenyt siellä oikein käyntiin, Terttu sanoo.

Talon laina painoi mieltä, työtä oli vähemmän tarjolla ja Raul Reimanin puhti kirjoittamiseen alkoi hiipua.

Hän oli aina ollut syrjäänvetäytyvä ja arka luonne, mutta nyt hän alkoi saada paniikkikohtauksia ja vältteli julkisilla kulkuneuvoillakin liikkumista.

– Ei hän ollut esiintymistä koskaan pelännyt, jännitti kyllä haastatteluja ja tilaisuuksia, joissa oli paljon väkeä. Mutta nyt hän selvästi alkoi olla masentunut ja kävi usein hautausmailla mietiskelemässä, kertoo Terttu Reiman.

Reiman oli aina polttanut tupakkaa kirjoittaessaan ja napsinut niskavaivoihin Hota-pulvereita.

– Hän ei kuitenkaan koskaan ollut käyttänyt alkoholia kirjoitusvaiheessa, koska se vain sotki ajatuksia. Viina ja lääkkeet eivät nytkään astuneet elämään työn vauhdittajiksi tai työuupumuksen poistajiksi, vaan pikemminkin päinvastoin, vähentyneiden työtilaisuuksien ja lisääntyneen vapaa-ajan korvikkeeksi, sanoo Terttu.

Hän kertoo Raulin rentoutuessaan katselleen Turhapuro-elokuvia. Kun oli päällä masennuskausi, hän katseli Tuntematonta sotilasta.

– Raulin elämän loppuaika oli puuduttavaa puurtamista. Iskelmä eli kriisiaikaa, mikään ei tuntunut menevän oikein läpi, eikä sitten juuri mitään syntynytkään, Terttu Reiman muistelee.

Erinomainen fatalisti

Raul Reiman halusi hänestä otettavan mainoskuvia Akaan hautausmaalla.

Raul Reiman halusi hänestä otettavan mainoskuvia Akaan hautausmaalla.

Vaikka suurin osa Raul Reimanin sanoituksista on elämänmyönteisiä, iloisia, jopa riehakkaita, mahtuu niiden joukkoon runsaat 30 sanoitusta, jossa kuolema on läsnä.

– Jokaisen on saatettava loppuun hänelle määrätty tehtävä, ja kun se on tehty, lyödään kannet kiinni. Mä olen lievästi sanoen aivan erinomainen fatalisti, on Reiman lausunut.

Juho Juntusen Kevyt keskiviikko -palstalla hän toteaa:

– Minun mielestäni laulussa täytyy olla jokin sanoma. Olen itse jostain syystä kiinnostunut siitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen ja miten kuolema vaikuttaa lähimmäisiin. Minä en missään nimessä halua mässäillä aiheella – esimerkiksi Eino Leinon runoissa tehdään enemmän ruumiita kuin minun lauluissani.

Kuolema kiinnosti Reimania teemana sanoitusuran alusta lähtien. Hänen kouluaikojen ensimmäinen sanoituksensa Niin kuin kuolisit huomenna kehottaa masennuksen ja vastoinkäymisten kohdatessa elämään kuin viimeistä päivää. Kultakutrin Viimeinen kesä ja Olemmeko enkeleitä -kappaleet käsittelevät niin ikään kuolemaa. Tunnetuimmat kuolema-aiheiset hitit ovat Hiroshima, Puhtaat purjeet ja Aamulla rakkaani näin. Reimanin viimeiseksi jäänyt sanoitus, Matti Eskon laulama Onnekas mies, käsittelee sekin kuolemaa.

Raul Reiman kuoli 12. helmikuuta 1987. Hän pyysi aikoinaan muusikkoystäväänsä Harri Heiniötä ottamaan bändin mainoskuvat Akaan hautausmaalla. Nyt hän lepää siellä itse.

Raul Reiman halusi hänestä otettavan mainoskuvia Akaan hautausmaalla.

Raul Reiman halusi hänestä otettavan mainoskuvia Akaan hautausmaalla.

Raul Reiman halusi hänestä otettavan mainoskuvia Akaan hautausmaalla.

Raul Reiman halusi hänestä otettavan mainoskuvia Akaan hautausmaalla.

lähteet :

Terttu ja Pirjo Reimanin haastattelut.

Raul Reiman – Iskelmärunoilija/POP-Kirja, 2006.

Juha-Matti Tammelan pro gradu -työ 2007: Rakkaudesta kuolemaan, Raul Reiman.

Kuvat Terttu Reimanin albumeista.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?

Yksi kommentti

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>