”Luonnossa liikkuminen on normaali olotilani”

Anna-Lea Kopperi on Näkymän tämän vuoden kuraattori – taiteellinen johtaja. Näkymä ympäristötaidetapahtuma järjestetään Akaassa Nahkilanjärven puistossa ja kulttuuritalo Laaksolassa nyt jo 11. kerran. Kuraattori on syntyisin maalta, Kiteeltä, ja päättelee osaksi siksikin olevansa ympäristötaiteilija.

Anna-Lea Kopperi seurasi Nahkialanjärven puistossa Ylpönpihan päiväkodin lasten työskenmtelyä.

– Olen leikkinyt lapsena paljon luonnossa. Luonnossa liikkuminen on normaali olotilani. Viihdyn ulkotiloissa paremmin kuin sisällä, vaikka olenhan tehnyt kymmeniä tai satoja näyttelyitä ja installaatiota museaalisiin ja vaihtoehtoisiin sisätiloihin.

– On kiva tehdä ulkona töitä; elämä ei ole todellakaan pelkästään sähköpostien lukemista. Ulkona on vapaampaa, usein rauhallisempaakin. Ja voi olla mielenkiintoisempaa ottaa haltuunsa iso tila kuin pieni tila. Minä innostun usein tilasta. Jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan olen tutkinut myös valoa.

Anna-Lea Kopperin mielestä vastuullinen taiteilija työstää usein fundamentaalisia ja eksistentiaalisia kysymyksiä ja jäsentää teoksensa sanoman selväksi.

Kun paju on paikallaan, sen on kasteltava kasvamaan.

– Inspiraation syntymiseen vaikuttaa hyvin moni asia. Maatumisteemaa mietin äitini poismenon aikoihin. Elämän rajallisuus, maatuminen, häviäminen, meidän jättämä jälki ja siten myös oleellinen, maatumaton sielu ja henki, nousivat tunnetiloiksi.

Kopperi innostuu varsinkin katsojalle oivalluksia tuottavasta käsitetaiteesta, on se sitten ympäristötaidetta tai muuta nykytaidetta. Hän myöntää, että toisinaan katsoja tarvitsee taiteentuntijaa tulkiksi ymmärtääkseen teoksen sanoman.

– Sanoman ja oivalluksen kokeminen on avartava tunne. Vanhempaa taidetta, niiden tulkintaa ja sanomia taas on pureksittu jo niin kauan sivu taidehistorian, että ne harvoin tuottavat kovin yllätyksellisiä uusia oivalluksia, olkoon teos tehty kuinka hyvin tahansa.

Näkymä on mielenkiintoinen konsepti

Vuonna 1960 syntynyt Anna-Lea Kopperi valmistui Düsseldorfin kuvataideakatemiasta vuonna 1996. Hän on opiskellut kuvataiteita myös Montpellierin kuvataideakatemiassa Etelä-Ranskassa 1989–1990 ja Suomessa 1987–1989. Taiteellisella urallaan Kopperi on toteuttanut lukuisia ympäristöteoksia maataiteesta suuriin julkisiin tila- ja yhteisöveistoksiin. Näkymän kuraattoriksi hän tulee Armeniasta Jerevanista.

– Hain tähän hankkeeseen jo kaksi vuotta sitten ja vuosi sitten minulle soitettiin, olenko edelleen kiinnostunut. Näkymää on tehty jo 10 vuotta. Se on hyvin ansioitunut elinikä ympäristötaidenäyttelylle. Tämä alue tarjoaa myös mahdollisuuksia hyvin erilaisten teoksien toteuttamiseen. Kokonaisuutena tämä on hurjan mielenkiintoinen konsepti, jossa on ilo olla mukana.

– Olen saanut kolmisenkymmentä hyvin erilaista taiteilijaa mukaan. Sekin kertoo jo Näkymän voimasta. Arvostan kovasti ihmisiä, jotka pitävät tätä tapahtumaa pystyssä, koska tehtävä ei ole millään tavalla helppo.

Näkymä on vuosien saatossa kamppaillut rahapulaa vastaan ja henkilökemioissakin on ollut toivomista.

Taide tulee liki

Näkymä on koko historiansa ajan ollut hyvin konkreettinen tapahtuma. Sitä ei ole tehty pelkästään aukioloajoiltaan rajoitettuun tilaan, vaan se on tullut liki, usein jopa teoksien valmistumista on voinut seurata. Myös esillä olleisiin teoksiin on reagoitu monella tavalla ja tämä kai on tarkoituskin?

– Aikuisillahan on omia ennakkokäsityksiään pää täynnä. Jos uskaltaa havainnoida ja ihmetellä, niin kuin lapset tekevät, miltä nähty tuntuu ja miten se vaikuttaa, on päässyt pitkälle. Oma henkilökohtainen kokeminen – miltä minusta tuntuu – on kaiken taiteen katsomisessa tärkeää. Oikeaa tapaa katsoa ympäristötaidenäyttelyä ei ole olemassa. Ja vaikka meillä olisi kuinka tarve lokeroida näkemäämme, on aina syytä miettiä, ovatko lokerot itse rakentamiamme tai meille annettuja.

Jos mieli herää, on tapahtunut Anna-Lea Kopperin mielestä jo paljon.

– Inhokin on tunne, joka on luonnollista. Ja voi aivan hyvin kysyä, onko tämä taidetta vai mitä tämä on.

Taiteilija tulee liki

Työstäessään teoksiaan Anna-Lea Kopperi ei ajattele yleisöä. Hän on yksin ideansa kanssa, ei kerjää myötätuntoakaan.

– Haluan itselleni siitä löydön, mitä tutkin. Palaute harvemmin yllättää, koska kyllä katsoja useimmiten ymmärtää taiteilijan intention. Kohteliaitakin ihmisiä aina on.

Vaikka taideteos on tekijälleen hyvinkin henkilökohtainen juttu, teos kuitenkin asetetaan julkisesti näytteille, kritiikille alttiiksi.

– Kritiikki kuuluu taiteeseen, aina. Taide ja taidetapahtumakin elävät kritiikistä.

– Taiteilija tarvitsee julkisuutta. Polemiikki on osa julkisuutta. Toimittajille taas olen selittänyt juurta jaksain teoksieni sanomaa, jotta he saisivat viestinsä oikein perille. Polemiikki väärinymmärryksistä ei rakenna.

Näkymää katsellaan monella tavalla

Akaan Näkymä on saanut poikkeuksetta myönteisen vastaanoton. Sitä jopa odotetaan. Toisenlaisiakin tuntemuksia on toki kuulunut, mutta huomattavasti luultua vähemmän. Ja useimmiten tyhjät tynnyrit kumisevat kovimmin. Teoksia vaurioitetaan vuosi vuodelta vähemmän, mikä on merkki tapahtuman arvostuksesta. Kymmenen vuotta on tehnyt tehtävänsä.

Se, mikä on ympäristötaidetta, on jo monimutkaisempi juttu. Asiaa voisi pohtia kysymällä, mikä ei ole ympäristötaidetta?

– Se, että tuodaan joku veistos mihin tahansa paikkaan miettimättä yhtään paikkaa, ympäristöä, ei ole ympäristötaidetta. Ympäristötaiteessa teosta ei voi siirtää minne tahansa, sillä on taiteilijan havainnoima yhteys ympäristöönsä, maahan ja maisemaan.

– Materiaalina voi käyttää mitä tahansa, pääasia on, että taiteilija tietää, mitä käyttää. Ympäristötaiteen ei tarvitse olla ympäristönsuojelua, vaikka teoksissa voi olla ekologinen sanoma.

Taiteilija määrittelee aina ympäristötaideteoksen paikan. Maasta, paikasta ja teoksesta syntyy kokonaisuus.

– Totta kai taiteilija joutuu tekemään kompromisseja ja se hänen täytyy hyväksyä.

Kuinka suuri syy kompromisseihin on raha?

– On se yksi tekijä, joskus suurikin. Raha ei saisi kuitenkaan ohjata tekemistä. Sponsorit ovat hyvä asia, kunhan he pysyvät roolissaan.

Tämän vuoden Näkymä avataan perjantaina 28. kesäkuuta. Tänä vuonna päättyy myös Näkymän EU-rahoitteinen projekti. Tapahtuman jatkosta viriää varmasti keskustelua jo tämän kesän aikana.

Paikallislehti Akaan Seutu esittelee kaikki Näkymän teokset kesä-elokuun numeroissaan.