
Visavuoren Kari-paviljongissa olevassa Tää on kivaa -näyttelyssä voi tämän vuoden ajan nähdä Kari Suomalaisen piirroksia, jotka on julkaistu lehdissä, mutta joita ei ennen ole ollut esillä näyttelyissä. Vuosikymmenittäin tauluiksi koottuja piirroksia on noin 80. Näyttelyn nimi kertoo sen, millä perusteella kuvat on näyttelyyn valittu.
– Selasin Karin piirrosten lehtileikekirjoja ja valitsin niistä ehdolle piirroksia sillä perusteella, että ne naurattivat minua itseäni. Muutaman kohdalla piti ihan ääneen hekottaa. Kaikkia en edes muistanutkaan. Valitsimme Juha Myllylän kanssa niistä sitten nämä esillä olevat, kertoi museonjohtaja Pälvi Myllylä.
Näyttelyn kuvat ovat yleismaailmallisia eivätkä yleensä liity mihinkään ajankohtaiseen tapahtumaan. Niinpä niihin ei ole tarvinnut kirjata selityksiä. Ennen Visavuoren Kari-piirrosnäyttelyissä on ollut joku selvä teema, mutta tällä kertaa teemaa ei siis ole. Paitsi että oikeasti teemana on: Tää on kivaa! Tämä on hauska!
Kaiken kaikkiaan Kari Suomalainen piirsi noin 8 000 Päivän piirrosta, joista poliittisia on noin puolet. Sellaisia, jotka eivät ole päivän päälle ajankohtaisia, kuvista on ehkä noin 2 000.
– Kari itse ei koskaan puhunut pilapiirroksista, hän sanoi piirtävänsä Päivän piirroksia. Niinpä joukossa on paljon erityyppisiä piirroksia ja sellaisiakin, joissa ei ole lainkaan tekstiä, vain puhutteleva kuva. Yksi tällainen vakavampi ja kantaaottava piirros on vuonna 1955 syntynyt ”Kaksi ajomiestä tiellä”, jossa komea musta dollarihymy ohittaa ruumisvankkurit. Se oli Karin kannanotto kaahailuun maanteillä, toteaa Myllylä.
Nyt esillä olevista piirroksista näkee myös hyvin sen, miten Kari Suomalaisen piirrostyyli muuttui ja kehittyi. 1950-luvulla hän työsti piirroksiaan pitkälle ja ne olivat mustavalkoisia, tarkkoja ja tunnelmallisiakin.
Vähitellen ne muuttuivat rennon yksinkertaisiksi piirroksiksi, ja usein toistuvat pilapiirroshahmot löysivät lopullisen, tunnistettavan muotonsa. Samalla kun Kari siirtyi tusseihin, piirroksiin tuli muitakin värisävyjä kuin musta ja valkoinen.
Yksi Pälvi Myllylän suosikeista on toukokuussa 1955 pahennusta herättänyt piirros miestenlehtiä myyvästä lehtimummosta, joka istuu huivi päässään, muuten täysin nakuna, katoksessaan. Piirros ilmestyi parin päivän kuluttua uudelleen: Mummolla oli vaatteet yllään, mutta niin oli kansikuvien typyköilläkin.
– Minua ilahduttavat ja naurattavat yksinkertaiset vitsit. Niinpä pidän kovasti myös Mannerheimin automaattisesta puhelinvastaajasta, joka sanoo: Minut tavoittaa Postitalon edestä, olen ratsastamassa. Aika terävästi Kari pistelee myös toimittaja Toistonperä-Jankkosen kautta.
Lilli Suomalaisen suosikkipiirros on Karin kevätruno: ”Jo syksy saa, jäi kevät taa. Hahhahhaa, trallallaa”. Se on niin ikään riemastuttava, epätyypillistä Karia, nauraa Pälvi Myllylä.
Ajan hermolla
Työssään Kari Suomalaisen oli oltava ja pysyttävä ajan hermolla. Hän oli tarkkanäköinen ja osui liiankin nappiin kannanotoillaan. Jotkut hänen piirroksistaan osuvat vuosia myöhemminkin, jopa tänä päivänä, kuten toukokuun lopulla 1985 ilmestynyt piirros hiihtäjän veritankkauksesta.
Karin somaliaiheiset piirrokset aiheuttivat talvella 1991 melkoisen kohun ja vaadittiin, että niiden tekijä ”pantaisiin aisoihin”.
28 oikeusoppinutta jätti oikeusministeriöön selvityspyynnön, loukkaavatko Karin somalipiirrokset painovapauslakia, mutta asia ei johtanut jatkotoimiin. Taiteilija itse olisi mieluusti mennyt oikeuteen ja ollut 1900-luvun ensimmäinen pilapiirtäjä, joka joutuu Suomessa vastaamaan töistään oikeudessa.

Tähän asiaan liittyvästä piirroksesta on yksi yksityiskohta päässyt mukaan Tää on kivaa -näyttelyn 1990-luvun tauluun. Siinä Heidi Hautala katsoo Karia tuimasti tuomarinaitiosta ja Kari makaa lattialla nauraen katketakseen.
Tää on kivaa! -näyttely on esillä Visavuoren Kari-paviljongissa tiistaista sunnuntaihin kello 10–16.