1950-luvun paluu: Nousukkaat laulavat taas biisinikkareiden tekeleitä maatalousmessuilla

Jukka Ässä on rehellisen positiivisesti perhekeskeinen

Osa Jukka Salmisen kappaleista linkittyy nuoruuden Toijalaan, ja mies katseli täältä myös taloa perheelleen. Tie vei kuitenkin Tampereelle.

Osa Jukka Salmisen kappaleista linkittyy nuoruuden Toijalaan, ja mies katseli täältä myös taloa perheelleen. Tie vei kuitenkin Tampereelle.

Jukka Salmisen musiikkiharrastus alkoi Toijalassa 13–14-vuotiaana siitä mistä nuorilla miehillä monesti. Hevistä.

– 70-luvun lopulla syntyneelle miespuoliselle Metallica-fanitus ja yleensä hevimusiikin diggailu on perusjuttu. Kun tuli grunge, se oli kovaa. Nyt hevijutut ovat jääneet taka-alalle. Soitan kyllä yhdessä hevibändissä, mutta se ei ole kovin aktiivinen.

Aikuisiällä Salminen on soittanut parhaimmillaan yhdeksässä bändissä, muun muassa Samae Koskisen joukoissa sekä Tigerbombsissa yhdessä veljensä Tommin ja niin ikään toijalalaislähtoisen Jarkko Heiniön kanssa. Musiikkityyli on bändistä toiseen ollut popiksi määriteltävää ja peruskäsitteestä kallellaan joko indien tai iskelmän suuntaan.

– Mitä tämä nyt sitten on, ei ihan iskelmäpoppia kuitenkaan. Karsastan vähän iskelmä-sanaa, toteaa tätä nykyä Jukka Ässä -nimellä esiintyvä ja levyttävä Salminen tuoreimmasta tuotannostaan.

Jukka Ässän ensimmäinen albumi, Mitäs tässä, ilmestyi viime vuoden lokakuussa. Sitä ennen Tapes-nimellä kaksi englanninkielistä levyä tehnyt Salminen pohti pidemmän aikaa ensimmäisen kotimaisen käyttöönottoa, mutta vakuuttui kielivalinnasta vasta kotimaista laulantaa kuuntelevan yleisön edessä.

– Kun soitin Samae Koskisen bändissä, huomasin, miten ihmiset kuuntelevat musiikkia, ja keikat ovat enemmän kommunikointia. En minä itsekään kuuntele koskaan englanninkielisen bändin sanoja, jos olen keikalla. Pikemminkin se on musiikin tulvaa.

Nyt Salminen saa omilla keikoillaankin nauttia intensiivisemmästä tunnelmasta. Nimenomaan esiintyvänä artistina hän kokee, että kielen vaihdos oli oikea valinta.

– En osannut ajatellakaan, että ihmiset saattavat löytää sanoista jotain. Olen nyt tehnyt paljon keikkoja, jossa on pieni tila, ja olen saanut kertoa tarinoita hyvin intiimisti. Kyllä se vaan on älyttömän paljon mukavampaa tehdä suomeksi.

 Suomen kielellä ei voi huijata

Oman äidinkielen käyttö biisien sanoituksissa oli Jukka Salmiselle aluksi kaikkea muuta kuin helppoa.

– Se oli ihan hirveän vaikeata, kun pitää löytää kieli, joka tuntuu omassa suussa hyvältä. Varsinkin, kun en ole ikinä kuunnellut kauheasti suomenkielistä musiikkia. Tykkään kyllä J. Karjalaisesta, Dave Lindholmista ja Hectorista, mutta ei kukaan muu voi laulaa Daven tekstejä. Ja Hectorillakin on välillä semmoisia sfääreissä meneviä tajunnanvirtajuttuja.

Myös artistin vastuu vastaanotosta on kasvanut uusiin ulottuvuuksiin.

– Englanninkieliseen tekstiin pystyy laittamaan liibalaabaa, ja se menee läpi, mutta suomessa ei voi huijata. Sen kuulee heti, että eihän tässä ole mitään järkeä.

Mitäs tässä -levyn biiseistä Eläköön amatöörit oli pienimuotoinen radiohitti, ja kun se soi Novalla, Salminen kuunteli Novaa muutenkin autossa. Liibalaabaa löytyy kiireellä väännetystä suomi-iskelmästä kahmalokaupalla.

– Kun kuunteli latteimpia mahdollisia fraaseja, liukuhihnatehtailu kuului biiseissä. Huomiseksi on varattu studio, pitää tehdä äkkiä sanat, ja sitten maalaillaan aavaa taivaanrantaa, Salminen pudistelee.

Kun autossa välillä vaihtoi radiokanavan klassikkolevyyn, jyvät erottuivat akanoista.

– Juha Watt Vainon biiseissä on tosi vahvoja kuvia. Niissä haistaa tervan ja meren ja spriin. Nykyään kirjoittajat antavat itsestään kauhean vähän. Tehdään ennemmin hahmoja, sanoo sanoittaja Salminen.

Salminen ei haluaisi omiin lauluihinsa koskaan sanaa kännykkä. Erisnimetkään eivät hänestä omissa lyriikoissa toimi, vaikka ne tekevät sen esimerkiksi Anssi Kelalla.

– Myöskään kiroilua en halua. Olen hyvin rehellisesti 34-vuotias kolmen lapsen isä Tampereelta.

Mitäs tässä -levyllä tutkitaan elämää pikkukaupungin kasvatin lasien läpi. Myös Toijala on läsnä.

– On siellä muutama kiinnekohta. Radanvarsikaupunki on Toijalasta kertova juttu. Broidihan osti rintamamiestalon Pätsiniemestä, ja mekin kävimme katsomassa montaa taloa, mutta ei muutettu.

Se menee näin -biisi taas on Tekstiilipalvelun ruohonleikkaajan arkea vuosilta 91–93.

– Se kertoo minusta 16–17-vuotiaana omien muistikuvien mukaan. Siinä iässä kaipaa kovasti muualle, mutta ei ole ihan vielä valmis lähtemään.

Levyllä on myös tunnekuvia ja abstraktimpaa tekstiä. Koko albumin idea on Salmisen mukaan avoimuus ja se, että suomalainen mies ei valita.

– Monet sanoittajat lähtevät negaatioista, mutta tämä on pyritty tekemään niin, että ollaan tosi avoimia ja positiivisia.

Peruspositiivisen viestin tuominen ei kuitenkaan ole Suomessa myyvää. Salmisen mukaan paremmin myy se, että aukoo päätään tai kertoo tapailevansa jotain uutta julkkista.

– Kotiteollisuuden keikoilla käy paljon ihmisiä, koska siellä vittuillaan ja ollaan aitoja. Mutta me yritetään tuoda sitä viestiä, että ihmiset tulisivat hyvälle mielelle. Seuraavasta levystä tuleekin sitten varmaan tosi katkera. Hirveätä maailmantuskaa. Saa nähdä, Salminen naurahtaa.

 Lauantaina Varmiolassa, elokuussa Vasureilla

Jukka Salminen muutti Tampereelle 19-vuotiaana, pari–kolme vuotta ruohonleikkuuelämänvaiheen jälkeen. Sittemmin hän on asunut ja opiskellut myös Englannissa ennen kuin palasi Mansesteriin. Vaikka musiikki on iso osa elämää, rievänsä Jukka Salminen ansaitsee mainostoimiston osakkaana. Valokuvaamisen rinnalle on tullut paljon yritysvideoita ja muuta liikkuvaan kuvaan liittyvää, ja hyvä niin, sillä muusikkoudella ei monikaan elä.

– Me julkaisimme Tigerbombsin ensimmäisen levyn 2004, ja jos sitä myytiin vaikka 2000 kappaletta, nykyään sitä myytäisiin 200. Ansaintamalit täytyisi nykyään keksiä ihan muualta, ja kaiken täytyy olla tosi kustannustehokasta. Studiokustannukset pitää minimoida, eikä siellä voi fiilistellä ja hakea nyansseja.

Salminen tuotti Mitäs tässä -levyn itse eli teki aikataulutukset ja muut. Maksullisessa studiossa yhtye oli kaksi päivää ja kavereiden ammattimaisissa studioissa kahdeksan päivää.

– Ei nykyään ole mitään järkeä tehdä kokonaista albumia. Se on luonnon ja rahan tuhlaamista, toteaa kolmen soololevyn isä.

Vaikka ansaintamallit muuttuvat, kaikki musiikkialalla ei hohda uutuuttaan. Jukka Salmisen mielestä laulu- ja esiintymiskilpailujen luvattuna aikakautena eletään vanhan ajan tyyliin.

– Nythän on palattu 50-luvulle ja singlekulttuuriin. 50-luvulla oli biisinikkareita, ja oli tyyppejä, jotka esittivät niitä biisejä maatalousmessuilla. Nyt kilpailuiden kolmelle parhaalle tehdään biisejä, ne julkaisevat levyn, ja sitten ne esiintyvät maatalousmessuilla. Idols-voittajien levyt tehdään valmiiksi ja toivotaan, että ne sopivat voittajalle, kuvailee vanha hevimies ja nykyinen pop-perheenisä.

Jukka Ässä esiintyy soolona TaideAkaan Kulttuurikaffilassa lauantaina 16.3. kello 11 Varmiolan kahvilassa Valtatiellä. Bändin kera Jukka Ässää nähdään ja kuullaan Akaassa Vasenkätisten Vestivaalilla lauantaina 10. elokuuta.

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?

Yksi kommentti

  1. Mary

    Perhekeskeiset miehet ovat tänä päivänä taivaan lahja. Vaikka minkään ei pitäisi olla perhettä tärkeämpää.

    Vastaa

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>