Pysähdy hetkeksi

Saako viivalle astua?

Kun olin lapsi, leikeissä oli paljon sääntöjä. Mentiin kirkkistä, hippaa, kymmentä lastua laudalla ja niin edelleen. Siihen aikaan ihan arkipuheessa oli myös joitain vanhoja taikauskoisia sääntöjä: sylkäise olan yli, jos näet mustan kissan ylittävän tietä, ja vastaavia.

Omasta halusta tai toisten yllytyksestä saattoi laittaa itselleen säännöksi, ettei astu katulaattojen viivoille ollenkaan. Koululaisen kävely saattoi näyttää nykivältä, kun viivoja piti välttää. Siitä oli mahdollista tulla jopa elämää häiritsevä sääntö, ja vanhemmat ihmettelivät lapsen hyppelevää kulkua. Jos katulaatat olivat kovin pieniä, piti mennä ihan varpaillaan välillä.

Lapsen kehitykseen kuuluu, että välillä säännöt tuntuvat niin tärkeiltä, ettei niistä voi joustaa yhtään. Siinä on hyvänä puolena se, että jos säännöt ovat turvallisuutta lisääviä, ne suojelevat lasta. Jos säännöt esimerkiksi estävät monipuolisen ja ravitsevan ruuan syömisen, ne ovat haitallisia. Tietokone- ja kännykkäpeleissä on tietyt säännöt, joilla peli etenee. Tärkein sääntö on kuitenkin pitää pelaaminen kohtuullisena.

Seuraavassa vaiheessa lapsi alkaa vastustaa sääntöjä ja vanhempien urakkana on neuvotella sellaiset säännöt, että niitä pystyy ja onnistuu noudattamaan. Osa teineistäkin rakastaa sääntöjä ja niiden pikkutarkkaa noudattamista. Siinä on vanhemmilla luovimista.

Mooseksen vaeltaessa kansansa kanssa erämaassa kohti luvattua maata, heidän suojelemisekseen Jumala antoi monenlaisia sääntöjä. Niiden tarkoituksena oli ja on edelleen elämän suojeleminen, laajassa merkityksessä. Ihmiset tosin rakastavat niin kaikenlaisten tiukennusten kuin porsaanreikien rakentamista niiden päälle.

Kristinuskon alkuvaiheissa jotkut kokivat kymmenen käskyn noudattamisen vaikeaksi toisten ihmisten keskellä. He näkivät ratkaisuksi vetäytyä yksinäisyyteen, jottei tulisi kiusausta pahantekoon. Syntyi erakkoliike, ja myöhemmin luostarit. Tässä tuleekin ongelma. Miten voit pitää vanhenevista vanhemmistasi huolta, jos muutat keskelle metsää itseksesi? Siihen aikaan ei ollut eläkkeitä, vaan lapset huolehtivat vanhemmistaan. Siksi oli käsky ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”. Miten pyhität lepopäivän, jos istut joka päivä pylväspyhimyksenä tolpan nokassa toisten ruokittavana? Toki Jeesuskin vetäytyi välillä yksinäisyyteen, mutta vain hetkeksi.

Jeesus opetti meitä näkemään käskyjen ja sääntöjen perimmäisiä tarkoituksia: rakkaus ja elämän suojeleminen. Hän näytti, miten sääntöjä ja käskyjä sovelletaan niiden tarkoitusperän mukaisesti. Jeesus tiivisti käskyt: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä kuin itseäsi. Siksi lepopäivänä Jeesus saattoi parantaa sairaan tai taittaa vehnäntähkiä nälkään ja niin edelleen.

Estävätkö kymmenen käskyä tai jotkin Jeesuksen opetukset sinua olemasta rakkaudellinen ja armollinen itseäsi ja lähimmäisiäsi kohtaan? Silloin sinun pitää tutkia asioita uudemman kerran, sillä niiden tarkoitus on juuri rakkaus ja elämän suojeleminen. Martti Luther kirjoitti Katekismukseen kymmenen käskyn selityksiin sen, miten kutakin käskyä voi toteuttaa myönteisellä tavalla. Esimerkkinä: älä tapa – vaan suojele elämää. Vapautta on se, että voimme luovilla tavoilla viedä lähimmäisenrakkautta eteenpäin!

Ali Kulhia

Kirjoittaja on Akaan seurakunnan kirkkoherra.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>