Raskaita aikoja

Eduskuntavaalit suunnan näyttäjänä

Venäjän väliaikainen hallitus oli hajottanut eduskunnan ja määrännyt uudet vaalit järjestettäväksi 1.–2. lokakuuta 1917. SDP piti päätöksiä laittomina mutta päätti osallistua vaaleihin uskoen vielä voittavansa ne edistyksellisimpänä puolueena. Vaaleissa maan kahtiajako kärjistyi edelleen.

Porvaripuolue korosti tietenkin turvallisuutta. Nimimerkki J.L. eli kirkkoherra Juho Lehto tunsi maan tilanteen: Pois sellaiset harhaluulot, ettei muka sellaiset asiat (vaalit) kuulu kristikansalle. Sille ja juuri sille ne kuuluvatkin… Jollei se tulossa oleviin vaaleihin vilkkaammin osaaota niin on sitä kohtaava kaikessa ankaruudessaan Ilmestyskirjassa lausuttu penseiden tuomio. Toijalan Sanomat 18.8.1917.

Viialastakin samassa sävyssä: En kuitenkaan voi puolueettoman lehden palstoilla ruveta agiteeraamaan, mutta se kuitenkin on tärkeää, että kaikki käyvät vaalipäivänä vastaamaan, tahtovatko onnen, rauhan ja vakauden uudistetuksi vai riidan, vihan ja eripuraisuuden. Toijalan Sanomat 28.9.1917

Toijalan Sanomissa oli 22.9.1917 kaksisivuinen liite, jossa yhdistyneet suomalaiset puolueet julkaisivat vaalimainoksensa, jonka tekstit tulivat Helsingistä. Puolueettomuuttaan korostaakseen tämä liite puuttuu lehden toimituksessa olevasta kappaleesta. Vaaleja pidettiin Suomen kansan kohtalolle ratkaisevina. Jos tahdot onnettomuutta maalle – luullen yleisessä sekasorrossa jotakin hyötyväsi, niin äänestä sitten sosialisteja. Tämän jälkeen työväenliike ei enää pitänyt lehteä puolueettomana, vaan kunnallistoimikunnassa päätettiin boikotoida sitä.

Esko Korkeamäen mukaan sos.dem. kunnallistoimikunta päätti aloittaa vaalivalmistelut jo 12.8. ja hän mainitsee 16 agitaatiotilaisuutta eri puolilla pitäjää. Agitaation sisällöstä hän ei mainitse mitään, mutta jokaisessa tilaisuudessa esiintyi varmaan sanat valtalaki ja ennen muuta nälkä. Nälkä oli puolueen vahvin vaalivaltti.

Vaaleja siis leimasi pelko, nälän pelko ja sekasorron pelko. Koko maassa se nosti äänestysvilkkautta 14 prosenttia (55–69). Se ja ennen kaikkea Maalaisliiton nousu Pohjanmaalla ja Karjalassa nosti porvarilliset puolueet enemmistöön eduskunnassa (108–92). Vaihtelut eri puolilla maata olivat suuria. Akaassa äänestysprosentti nousi vain 10 prosenttia (63,1–72,7) mutta Kylmäkoskella 18 prosenttia (53,6–71.4) ja Kalvolassa se oli jopa 81.1 prosenttia. Kartanopitäjät ja talolliset olivat heränneet.

Akaan äänestystulos oli poikkeuksellinen. SDP:n äänet nousivat 138:lla (19 prosentilla) ja porvarien 96 (18 prosentilla). Vaalit eivät osoittaneet mitään poikkeuksellista aktiivisuutta. Täällä ei pelätty ainakaan pikaista sekasortoa eikä nälkää. Kylmäkoskella porvarit saivat 91 lisä-ääntä (48 prosenttia) mutta sosialistit vain 68 (21 prosenttia). Tämäkin kertoo vain siitä, että vuonna 1916 porvarit olivat äänestäneet erittäin laiskasti, kun eduskuntaa ei kuitenkaan olisi kutsuttu koolle. Nyt he olivat aktiivisia ja peloissaan.

Raskaita aikoja -sarjaa kirjoittaa historioitsija Martti Favorin.

martti.favorin@pp.inet.fi

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?