Mälkönen pohtii ohimennyttä elämäänsä Pirttikosken kesäteatterissa

Mälkönen (Seppo Holttinen oik.) kalassa naapurinsa (Sauli Alitalo)  kanssa.

Sana Pirttikosken ainutlaatuisista teatteriesityksistä on vuosien mittaan kiirinyt eri puolille Etelä-Suomea. Katsojia tulee busseilla Porvoota ja Turun seutua myöten.

Edellisen viikon sunnuntaina ”Ohi meni- sanoi Mälkönen elämästään” – näytelmän kävi katsomassa 800 henkeä. Päivänäytöksessä laskettiin olleen 500 ja iltanäytöksessä noin 300 henkeä.

Tänä vuonna 25-vuotisjuhlaansa viettävä Pirttikosken kesäteatteri on upea esimerkki siitä, miten yhteen hiileen puhaltamalla ja aktiivisesti yhdessä toimimalla saadaan paljon aikaan. Teatteri syntyi alunperin siitä, kun kyläläiset perustivat Pirttikosken koulun kummit- yhdistyksen, jonka tehtävänä oli hankkia varoja Pirttikosken koululaisten retkitoimintaan ja tukemiseen – ja koulun säilymiseen. Kun kunta sitten päätti lopettaa koulun, yhdistys sai sen tilat käyttöönsä ja siellä harjoitetaan monenlaista toimintaa kuten kerhoja, kursseja ja jumppaa.

Teatterin sielu, uranuurtaja ja kantava voima on Seppo Holttinen, maatalon poika ja viljelijä, itseoppinut teatterimies. Mistä muualta löytyy mies, joka olisi kirjoittanut ja ohjannut 25 näytelmää, säveltänyt niihin lauluja ja näytellyt niistä 24:ssä?

– Yksi jäi näyttelemättä, kun sain sydänkohtauksen, naurahtaa Holttinen, joka keväällä joutui jättämään yhdet harjoitukset kesken, mutta on hoitanut hommansa muuten kunnialla.

– Holttisen  näytelmät ovat ainutlaatuisia maalaiskomedioita, joita ei nähdä muualla kuin Pirttikoskella. Paitsi yhtä, jota käytiin esittämässä Atlantin toisella puolella asuville suomalaisille parikymmentä vuotta sitten.

Ne ovat aina kertoneet todellisesta elämästä ja kulloinkin ajankohtaisista aiheista: koulujen lakkauttamisista, homeongelmista, maaltapaosta, sukupolvenvaihdoksista, syrjinnästä, suvaitsevaisuudesta, uskonnollisista vakaumuksista, maahanmuuttajista tai sote-uudistuksesta. Vaikka niiden tapahtumapaikkana on useimmin ollut Holttiselle tuttu ympäristö, maaseutu, ovat aiheet aina koskettaneet kaikkia.

Teatteritoiminnassa on vuosien saatossa ollut mukana kymmeniä ja kymmeniä kyläläisiä, jotka ovat talkootyönä hoitaneet kaiken rakentamisesta, liikenneohjauksesta ja lipunmyynnistä kahvitukseen ihanine piirakoineen, esitysten taltiointiin ja näyttelemiseen. Yhteistyö on rikastuttanut heitä monin tavoin ja lisännyt sosiaalista kanssakäymistä kylässä.

Oma elämä ja kokemukset pohjana

Tämänvuotiseen kesänäytelmäänsä Seppo Holttinen sanoo saaneensa aihetta omasta elämästään. Sen päähenkilö Matti Mälkönen on eläkeiän kynnyksellä oleva maanviljelijä, jolle on vuosien saatossa ilmaantunut monenlaisia vaivoja ja hän on jo lähes kävelevä sairaskertomus. Lapsuuden lääkärikokemukset ovat kuitenkin traumatisoineet miehen niin, että hän ei koko aikuisiässään ole lääkäriin, saati sairaalaan uskaltautunut.

Hän kokee olevansa jotenkin ulkopuolinen tarkkailija omassa elämässään, joka on tuntunut menevän ohi ilman, että mies olisi itse siihen pystynyt juurikaan vaikuttamaan. Tomera emäntä (Sari Salas) pitää miestä kurissa ja nuhteessa. Vaimo on aina tehnyt kaikki tärkeät päätökset ja ne mitkä ovat jääneet tekemättä ovat jääneet tekemättä, koska vaimo on niin päättänyt. Tytär Aino (Olivia Rikassaari) auttaa kotona ja Arttu-poika (Juhani Jokinen) on ”palvelujärjestelmässä ajelehtiva nuorimies”. Lopullisesti Mälkösen palikat sekoavat, kun entinen naapurin tyttö ja nuoruuden suuri rakkaus Karttusen Marjatta (Sirkku Hyytiäinen) saapuu  synnyinseudulleen.

Näytelmää esitetään vielä torstaina 3.8. kello 19 ja lauantaina 5.8. kello 20, joka on juhlanäytös.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?