Olenko elänyt liian kauan, kun järkytyin? Mielestäni variskin on eläin, kuten oravat ja siilit.
Eikö inhimillisyys ohjaa korjaamaan loukkaamaansa eläimen pois ajoradalta, etteivät muut autoilijat aja sen yli?
Oli Sontulantie lauantai-iltapäivällä ennen kello kuutta. Kun tuli paikalle, oli varikseen törmännyt ajaja mennyt menojaan. Yritin mennä siirtämään pois linnun, joka vielä eli, mutta ainakin kolme ajoi vauhdilla ja yksi hitaammin torvea soittaen ohitti minut ja ylitti eläin raukan. Ei sentään pyörät osuneet siihen.
Sain linnun siirrettyä tien sivuun. Se oli tajuton, mutta varmaan pelostakin sydän hakkasi.
Mitä tällaisissa tilanteissa pitäisi tehdä?
Joku tunti aikaisemmin olin itse joutua kolariin, kun pikkukadulla oikealta tuleva ylinopeutta ajava autoilija tuli rehevien pensaiden takaa eteeni, ja jos olisin ollut eläin, olisin jäänyt alle. Selvisin kuitenkin säikähdyksellä ja vihaisen katseen saaneena torven soidessa.
Edellisenä päivänä menin tapaamaan entistä työystävääni ja jouduin kulkemaan pääkaupungin rautatieaseman läpi. Väen paljous yllätti todella. Oli ihmisiä, jotka eivät olleet menossa minnekään, ja oma rotuni oli pieni vähemmistö.
Eikö televisio kerrokaan totuutta. Voiko vuodessa muuttua niin paljon, totummeko tähän? Vai oliko tämä kaikki tarpeellista, kun haaveilen muuttavani takaisin entiseen?
Kaisu Saarelainen
Viimeisimmät kommentit