Kai ne jossakin saavat olla

Nuoret ovat aina tiellä. Siis ne nuoret, jotka eivät harrasta hyviä harrastuksia kuten esimerkiksi partiota. Toijalan keskustassa on yksi aurinkoinen ja suojainen pakka ylitse muiden, jossa ne nuoret tykkäävät oleskella. Se on entisen postin lastauslaituri. No se yritettiin kerran polttaa ja laudoitettiin umpeenkin, mutta edelleen siinä on pieni nysä, jossa saa hengailla katseilta suojassa.

Mikä tässä on niin ihmeellistä? Joidenkin mielestä jo se, että ne nuoret kokoontuvat yhteen on väärin. Kun paikalla on varhaisteinejä enemmän kuin yksi, yleensä sattuu ja tapahtuu. Tai välttämättä ei satu mitään, mutta sittenkin aika usein joukossa tyhmyys tiivistyy. Jollakin on sytkäri, jolla saa tulen. Toiselle tulee taas hätä, jolloin tarpeita tehdään nurkkiin. Joskus myös lamppu, liikennemerkki tai vaikkapa tuntemattoman polkupyörä ovat niin tiellä, että niille pitää tehdä jotakin. Ja jos ei muuta keksitä, piirretään seiniin.

Tässäkään ei ole mitään ihmeellistä, sillä näin on tehty iät ja ajat. Ne nuoret ovat aina olleet tiellä ja tehneet mitä milloinkin. Asialla ovat aina ne nuoret, jotka ovat liian nuoria auton rattiin ja liian vanhoja hengailemaan vanhempiensa kanssa. Kun Akaata halkoo vielä rautatie, aina on saatu päähän tehdä jotakin kiskoilla. Milloin sinne on viety kolikoita ja katsottu kuinka käy, nyt hypitään alta pois niin läheltä junaa, että veturimiestä pelottaa. Vaarallista niiden nuorten toilailut ovat aina olleet.

Ikävä kyllä niitä nuoria ei ole koskaan ollut olemassa. Kun vuosia kuluu, juuri ne parjatut nuoret katoavat jonnekin. Tulee uusia kyllä, mutta hekin katoavat. Mietitäänpäs hieman, mihin ne nuoret oikein katoavat. Kuka lähtee opiskelemaan kuka töihin. Useimmat perustavat perheen ja hankkivat asunnonkin. Jotkut ajavat nuorisoryhmän ohi hienoilla autoillaan ja paheksuvat. Maailma kas kummaa pyörii eteenpäin, mutta jotkut jutut ovat samoja vuosikymmenestä toiseen.

Saattaahan sitä käydä niinkin, että asia lähtee lapasesta. Se, että kaupungin kiinteistöille tehdään ilkivaltaa, ei ole millään tavalla ymmärrettävä. Mopo on niin sanotusti viime viikonloppuna täällä keulinut. Asia pitää selvittää perinpohjin. Tässä vanhempia ja viranomaisia auttavat valvontakamerat. Yleistäminen on tässäkin kannanotoista itarin. No, kun nuori toilalilee, katseet kääntyvät kotiin. Sillehän emme mahda mitään, että toilaileva nuorikin on jostakin kotoisin.

Ja mistä taas kertoo se, että muutama alaikäinen teini viettää kesäiltaa kaupungin keskustassa paikallisten alan miesten kanssa. Kun ukko torkahtaa, napataan pullo ja maistetaan. Olisikohan tässäkin kyseessä tekemisen puute, joka alkaa kotoa. Kiinnostus omaa jälkikasvua kohtaa ei ole vahtivaa ohjausta hyvien harrastusten pariin, eikä huutamista, vaan syrjäsilmällä seurailua, missä mennään. Hyvin usein pelkkä esimerkki riittää. Kun tunteet kuumenevat peli on pelattu.

Kun näemme tai luemme nuortemme toilailuista somesta tai paikallislehdestä, on aika katsoa peiliin. Sieltä näkyy vastaus siihen, kenen olisi pitänyt tai pitäisi tehdä jotakin. Helpointa on kävellä peilin edestä pois, mutta se ei ole ratkaisu. Ratkaisu on osallistuminen. Järjestyksen pitäminen lähtee omasta itsestä. Olenko sittenkin kiinnostunut vain minulle tärkeistä asioista olivatpa ne mitä hyvänsä? Minä, minä ja aina vain minä. Kai ne nuoret jossakin saavat olla.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>