Näkymä vetää ja työntää

”Kun katsomme taidetta, tulee mieleemme ensimmäiseksi hämmennystä (”?”), mutta katselun jatkuessa alkaa tulla enemmän tunteita ja ajatuksia – sitten jossain vaiheessa se hämmennys (”?”) muuttuu oivaltamiseksi (”!”).”

Nayumi Niiranen-Hisatomin Huutomerkki kertoo, että ihmettely on muuttunut oivallukseksi.

Näin alkaa kuvataiteilija Mayumi Niiranen-Hisatomin teoksien esittely ympäristötaidenäyttely Näkymän kotisivuilla. Ja juuri tästähän Näkymässä on kysymys, vuosi vuodelta, nyt 15. kerran. Näkymä vetää luokseen ja työntää sieltä pois. Se ihastuttaa ja vihastuttaakin. Näkymän kotisivut sekä Akaan Seudun välissä julkaistu teemalehti ovat oivia väyliä tämän vuoden näyttelyn saloihin. Toki ilmankin pärjää, mutta silloin ottaa tietoisen riskin.

Otin riskin ja menin avajaisiin kylmiltään. En tutustunut ennakkoon mihinkään, mitä nyt kuraattori Pauli Ahopelto ja tuottaja Niina-Anneli Kaarnamo vähän vihjailivat mitä tuleman pitää. Väkisinkin Näkymä on vuosittain lehtitalon arjessa mukana koko kevään, joten ihan säkissä ei pääse olemaan. Silti, itse näyttely avautui minulle ja varmasti monelle muullekin avajaisiin osallistuneelle pikkuhiljaa vasta kesäisenä perjantai-iltana. Kiitos taiteilijoiden vaivannäöstä, esittelyt toivat tekijöitä näkijöitä lähemmäksi.

Lähes 50. ehdotuksesta on tämän vuoden Näkymään valittu 24 taiteilijaa tai taiteilijaryhmää. Sanon heti suoraan, että paikallisia on mukana aivan liian vähän. Jos rima on korkealla, sen ylittäminen kasvattaa itsetuntoa. En tiedä oliko. Vai, onko Näkymä sittenkin jo kansallinen, ellei peräti kansainvälinen tapahtuma.

Sekin on totta, että kaikki teokset on ite tehty, oli sitten taitoa tai ei. Varmaan joku on tarkoitettu ihan vitsiksikin.

Olli Räty, Äiti.

Tämänkin vuoden näyttely sisältää oivaltavia yllätyksiä. Muutama maistiainen. Sen hienoimpia töitä on virolaisen Andra Jögisin pienet  Se Yuo In Dreams –peilit tapettivaraston seinässä. Myös Hanna Raution Punainen lanka ihastuttaa, samoin Jaana Kuneliuksen Taidepenkit. Ismo Heinosen vaativaan pohdiskeluun vievä Peilipöytä johdattaa askartelemaan luterilaisten jumalan kanssa. Niin, hänen kuvansahan olet sinä ja minä.

Hanna Rautio, Punanen lanka.

Leena Pukin Eläimet solidaarisuuden puolesta –teokset ja Pian Männikön Pyykkärin paraapelit ovat hyvä kokonaisuus. Paikan taju on täydellinen. Olli Rädyn veistokset äiti ja tytär ovat puhuttelevia. Päivi Hellmanin Muistomerkki vanhuuttaan kaatuneelle kotikuuselle, samoin kuin hänen teoksensa Seitsemän ympyrä Akaan Seudun toimitalon edessä, muistuttavat meitä, kuinka lähellä luotoa olemme – kunhan malttaisimme pysähtyä katsomaan.

Näkymän intensiivinen katsominen vaatii tänäkin vuonna aikaa. Teoksia löytyy Nahkialanjärven puiston lisäksi myös S-Marketista, ABC-asemalta, OP Akaasta ja Akaan Seudun edesta sekä Kurisjärven koululta. Toki Niina-Anneli Kaarnamon suosittelema piipahtaminen teoksen luo ohikulkumatkallakin on suositeltavaa. Näyttely on avoinna elokuun loppuun saakka.

Yksityiskohta Johanna Kuneliuksen Taidepenkistä.

”Puu on kaadettu, tehdas käsittelee puun ja kuluttaja ostaa tuotteet. Puusta tulee lipasto ja kehys. Se elää kotisi kaltaisessa kodissa kunnes eräänä päivänä se ei ole enää haluttu; ruma, vanhanaikainen, rikkinäinen ja poisheitetty. Ilman juhlallisuuksia se hylätään ja jätetään mätänemään metsään, josta se kerran nousi.”

Näin esittelee Akaassa asuva englantilainen Karloshi teostaan. Kannattaa poiketa  katsomassa.

Juha Kosonen

 

 

 

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>