Hyvä mies

Maa pysähtyi viime helatorstaina kun presidentti Mauno Koivisto siunattiin. Vaikuttava surujuhla huipentui hetkeen, jolloin rouva Tellervo Koivisto heitti ruusun miehensä haudalle. Kyyneleet silmissä televisioiden ääressä kansa aprikoi, kestääkö rouva.

Miten syntyy valtiomiehiä? Sanoin ja teoin, vastataan helpoimmin. Sitten tietysti katselemme tekijän sanoja ja tekoja. Usein tekijä kirjoittaa itse, mutta auttaa häntä historiankirjoituskin. Kun puhumme yhdestä meistä, tässä tapauksessa työmiehestä Turun satamasta, on valtiomiehen tilkkeeksi monia tarinoita. Meillä jokaisella on oma kuvamme Mauno Koivistosta. Nykyihmisellä etäinen, hänen presidenttikaudestaankin on vuosia. Aikalaiset muistavat hyvin myös miehen teot, kuulun manuaalisen ohjauksenkin.

Mauno Koivisto oli syvästi oppinut mies. Oppimaansa hän jakoi lukuisissa puheissaan, haastatteluissa ja kirjoissaan. Hänen kirjansa Venäjän idea, kannattaa lukea eteenkin niiden, joiden mielestä Venäjä on uhka Suomelle. Ei ole. Koivisto pyysi usein olemaan provosoitumatta kun provosoidaan. Tihutyö pakolaiskeskusta vastaan oli hänen mielestään poliisiasia, ei sen kummempi yhteiskunnallinen ongelma.

Heti ensimmäisen presidenttikautensa aluksi Mauno Koivisto otti kantaa liialliseen isänmaallisuuteen urheilukilpailuissa. Suomen liput heiluivat tavalla, joka ei miellyttänyt presidenttiä. Kannanotosta nousi valtava kohu. Kirkkopäivillä Turussa toukokuun puolivälissä urheilujohtajanakin vaikuttava, ja Koiviston hyvin tunteva, Ilkka Kanerva sanoi Koiviston ajatelleen myöhemmin kohusta turkulaisittain: taisin vetää veitteni giveen.

Mauno Koivisto oli partiolainen, Turun Metsänkävijä, Siilit-vartion ahkea osallistuja. Ajan tavan mukaan poika liittyi partioon, koska siellä oli kavereita ja tekemistä. Myöhemmin puheissaan hän arvosti partiotoiminnan korkealle, eikä koskaan kieltäytynyt ottamasta partion edustajia tervehdyskäynnille. Partioparaateissakin Koivisto nähtiin.

Minkälainenhan Mauno Koiviston elämä olisi ollut, jos hänen äitinsä olisi saanut elää pitempään. Joka tapauksesta kodista saatu uskonnollinen vakaumus johdatteli Koivistoa koko elämän. Tästäkään asiasta hän tehnyt numeroa. Vakaumus sai hänen vielä kirkkoon itsenäisyyspäivänä 2016. Virren 600 kerrotaan olevan Koivistoille hyvin tärkeä. Tämä Flossenbürgin keskitysleirissä Saksassa kuolleen papin ja Hitlerin vastustajan Dietrich Bonhoeffrin kirje omaisille on vaikuttava tarina hyvyyden voimasta pahuuden keskellä.

”Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.” (600 4/5)

Kylmäkosken kappalainen Riina Saastamoinen oli helatorstain saarnaansa löytänyt Mauno Koiviston ajatuksia ateismista. ”Ateistit kuvittelevat ymmärtävänsä asioita liian helposti; asioita, joihin yhdenkään ymmärrys ei riitä.” Sitaatti sopii Riina Saastamoisen mielestä hyvin helatorstaihinkin, kun ollaan käsittämättömän ääressä.

On moneen kertaan todettu, että Mauno Koivistoon päättyi aikakausi. Ne naiset ja miehet, jotka nostivat Suomen sotien raunioista hyvinvointivaltioksi, ovat nyt poistumassa. Tämän vuoden alussa sotiemme veteraaneja oli joukossamme 17 000, heistä sotainvalideja on 2 500. Veteraanien keski-ikä on jo 92 vuotta.

Valtiomiehen, hyvän miehen, Mauno Koiviston elämäntyö on siirtynyt osaksi historiaa pohdittavaksemme. Elämänohjeeksi sopii hyvin hänen  ajatuksensa: ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>