Hämeen lääninhallitukseen tuli keväällä 1917 pyyntö: Selma Sipilä ym. Toijalasta anovat, ettei heidän tarvitsisi lähettää miehiä ja hevosia sotilasvarustelutöihin. Tämä on ainoa merkintä siitä suuresta rasituksesta, jonka aiheuttivat Venäjän armeijan kenttävarustelutyöt, joita yleisesti kutsuttiin patteritöiksi. Sensuuri piti huolen, ettei armeijan toimista julkaistu mitään.
Oheinen kartta osoittaa viivoina patterityöt, joita tehtiin hyvin laajalla alueella ja myös aivan Akaan ja Kylmäkosken naapurikunnissa. Urjalassa oli 14 ja Vesilahdella 11 kenttälinnoitustyötä vielä 1917. Työmailla töitä johtivat venäläiset upseerit. Töissä oli venäläisiä pioneereja ja palkattua suomalaista työvoimaa mutta näiden lisäksi pakko-otolla töihin määrättyjä miehiä hevosineen tai ilman hevosta. Vuonna 1917 tehdyn kyselyn mukaan hevospäivätyöstä maksettiin Hämeen läänissä 7 markkaa, kun normaali korvaus olisi ollut noin 20 markkaa. Vastaavasti päivätyömies sai neljä markkaa vaikka olisi ansainnut 8–9 markkaa.
Renkiänsä ja hevosiansa työhön lähettäneet isännät olivat iloisia, jos työt olivat mahdollisimman lähellä. Mutta Helsinkiä ja Viipuria linnoitettiin eniten ja siksi jouduttiin töihin kauaksikin, erään tiedon mukaan esimerkiksi Pitäjänmäelle lähelle Helsinkiä. Helppo arvata, missä kunnossa hevonen ja renki olivat tällaisen reissun jälkeen. Vielä tärkeämpää oli, ettei töitä tehty omassa pitäjässä. Monin paikoin pellot olivat juoksuhautojen ja piikkilankaesteiden johdosta käyttökelvottomia. Metsiä kaadettiin ”järjettömällä tavalla” ampuma-aloiksi ja puut vietiin Pietariin polttopuiksi.
Linnoitukset suojasivat myös suomalaisia. Jos Saksa olisi hyökännyt Pohjanlahdelta ja Venäjän armeija joutunut perääntymään, se olisi käyttänyt poltetun maan taktiikkaa kuten itärintamalla Puolassa. Siinä olisivat tuhoutuneet myös Akaa ja Kylmäkoski.
Sarjaa kirjoittaa Martti Favorin.
Viimeisimmät kommentit