Pysähdy hetkeksi

Ecce homo

Palmusunnuntain iloiset Hoosianna-huudot ovat vaienneet, opetuslasten joukko on lyöty hajalle ja mieliä kalvaa epätietoisuus ja pelko. Tässäkö tämä oli? Mitä seuraavaksi? Miten Jeesuksen käy? Miten minun käy?

Hiljaisen viikon kirkkohetkissä seurataan Jeesuksen kärsimystietä. Perinteisissä ahtiteksteissä jokaiselle päivälle on oma aktinsa eli näytöksensä. Maanantaina näyttämönä on Getsemane, missä Jeesus rukoilee ennen vangitsemistaan, myös Pietari saa tärkeän sivuosan kieltäessään Jeesuksen (toinen ahti). Tiistaina Jeesus on tutkittavana Kaifaksen ja neuvoston edessä, Pilatuksella ja Herodeksellakin on sanansa sanottavanaan (kolmas ahti). Keskiviikko on tuomion julistamisen päivä, Pilatus pesee kätensä asiasta ja Jeesus viedään Golgatalle (neljäs ahti). Ristinkuolema (viides ahti) ja hautaaminen (kuudes ahti) ovat aiheina pitkäperjantaina, ehtoollisen asettaminen (ensimmäinen ahti) kiirastorstaina.

Maaria Leinonen on poiminut tekstien joukosta paljon lainatun tuokiokuvan runoonsa. Pilatuksen sanat ja tunnot sopivat myös meidän aikaamme.

”Ecce homo! Katso ihmistä!

Ja he katsoivat:

Pilatus pesi kätensä.

Me katsomme yhä.

Ja Pilatus pesee.

Pilatukset vaihtuvat

käsien pesu jatkuu.

Ja ihmisen kärsimys

ihmisen tähden.

Ecce, ecce homo!”

Jo alakoulun uskontotunnilla opetettiin, ettei rakkauden vastakohta ole viha, vaan välinpitämättömyys. Ympärillämme on paljon kärsimystä ”ihmisen tähden”. Niin paljon, että toimimisen sijasta on helpompi ummistaa silmät ja pestä kädet. Ei kuulu mulle. Pois se minusta. Asiat tapahtuvat liian kaukana tai liian lähellä, myös voimattomuus tai pelko estää näkemästä ja toimimasta. Hiljaisen viikon jumalanpalveluksissa kaikuvat synnintunnustuksen sanat: ”Oi sinä kaikkein armollisin, ristiinnaulittu Herra Jeesus Kristus. Armahda minua, vaivaista syntistä, ja katso puoleeni laupeutesi silmin, niin kuin sinä katsoit Pietariin, kun hän oli kieltänyt sinut, ja niin kuin sinä katsoit syntiseen naiseen fariseuksen kodissa ja ryöväriin ristinpuulla.” Syvän paaston ytimessä voimme levollisin mielin pohtia tekojamme ja tekemättä jättämisiämme. Jeesus katsoo laupeutensa silmillä yhä.

Meidän ei tarvitse jäädä hiljaisen viikon tummiin sävyihin eikä pitkäperjantain lohduttomuuteen. Toisin kuin opetuslapset hämmentävien tapahtumien pyörteissä, me tiedämme, miten loppunäytöksessä käy. Kolmannen päivän aamu sarastaa kirkkaampana kuin koskaan, hauta on tyhjä, valo on voittanut pimeyden ja elämä kuoleman – Kristus on totisesti ylösnoussut! Riemullista pääsiäisjuhlaa!

Riitta Poikselkä

Kirjoittaja on Akaan seurakunnan diakoniatyöntekijä

 

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>