Anu Vallinkoski (vas.) ja Wilma Hurskainen tekivät keittokirjan lapsille. Kuva Otava.
Viialalaissyntyinen freelance-toimittaja, kolmen lapsen äiti Anu Vallinkoski on tehnyt yhdessä valokuvaaja Wilma Hurskaisen kanssa keittokirjan lapsille. Otavan kustantama Lasten eka keittokirja esittelee ruokien tekovaiheet tekstein ja kuvin.
Idea kirjaan syntyi, kun Anu Vallinkoski reilu vuosi sitten etsi silloin seitsemänvuotiaalle tyttärelleen keittokirjaa, jossa olisi vähän tekstiä ja työvaiheet olisi kuvattu valokuvin. Kun sellaista ei löytynyt, Vallinkoski päätti tehdä sen itse.
– Tuon ikäinenhän ei vielä pysty eikä jaksa lukea hirveän pitkiä tekstejä. Lisäksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mikä erityisesti keittokirjassa pitää paikkansa ja varsinkin, kun kohderyhmänä ovat ihmiset, jotka eivät aikaisemmin ole tehneet ruokaa.
Tuttuja juttuja sekä uutta ja erilaista
Lasten eka keittokirja sisältää 18 reseptiä alkaen munakkaasta ja päätyen lettuihin. Kirjasta löytyvät myös papupihvien, peruna-porkkanamuusin, guacamolen, lohi-couscousin ja linssikeiton ohjeet. Vallinkosken mukaan tuttujen ruokien lisäksi lähtökohtana oli esitellä myös jotain uutta ja erilaista.
– Koska lapsiperheissä tehdään paljon jauheliharuokia, halusin kirjaan helppoja ohjeita myös kalasta ja kasviksista, Anu Vallinkoski kertoo.
Vallinkoski hyödynsi reseptejä valitessaan sekä oman perheensä että tuttavapiirinsä kokemuksia lapsille maistuvista ruuista. Vallinkoski testasi kaikki reseptit yhdessä tyttärensä kanssa. Vasta-alkajalle liian vaikeiksi osoittautuneet ohjeet hän hylkäsi. Niihin kuului esimerkiksi bataattimuusi, koska kovan bataatin leikkaaminen on lapselle
Lasten eka keittokirja sisältää 18 reseptiä.
hankalaa.
– Työvaiheet yritin tehdä mahdollisimman helpoiksi ja turvallisiksi. Oli yllättävän vaikeaa miettiä työvaiheet niin, että niissä käytettäisiin mahdollisimman vähän välineitä, joilla voisi satuttaa itsensä, Vallinkoski toteaa.
Innokkaat kokit kilpailevat ruuanlaitosta
Anu Vallinkosken omien lasten suosikkiruokia keittokirjasta ovat papupihvit, peruna-porkkanamuusi, kalapuikkotortillat ja silakka- ja ahvenpihvit. Lapset ovat iältään nyt kahdeksan, kuusi ja neljä vuotta.
– Kahdeksanvuotias tytär ja kuusivuotias poika välillä suorastaan tappelevat siitä, kumpi pääsee laittamaan ruokaa. Neljävuotias tyttö ei vielä kokkaile, mutta hänkin tykkää pläräillä kirjaa.
Vallinkosken omat lapsuudenmuistot ruuanlaitosta liittyvät ravintolaleikkiin yhdessä kavereiden kanssa.
– Teimme ruokalistan, jossa oli yksinkertaisia ja helppoja ruokia, kuten voileipiä ja munakasta. Kävimme hakemassa tilauksia vanhemmilta, kun nämä illalla katsoivat telkkaria. Yksi annos maksoi 20 tai 50 penniä tai markan.
Ohjeiden muokkaaminen on sallittua
Anu Vallinkoski ei ole aina ollut yhtä innostunut ruuanlaitosta, mutta kipinä on syttynyt tekemisen myötä.
– Ennen ruuanlaitto oli sellaista pakkopullaa, mutta kun ruokaa oli pakko tehdä joka päivä, aloin pikkuhiljaa tykkäämään siitä ja kehittelemään ohjeita. Kun katson keittokirjasta reseptejä, minulla on tapana tehdä resepteihin muokkauksia ja kirjoittaa muokkaukset marginaaleihin.
Vallinkoski toivoo, että myös Lasten ekan keittokirjan lukijat innostuvat muokkaamaan reseptejä taitojen kehittyessä ja omien makumieltymystensä mukaan.
Anu Vallinkoski toivoo, että perheet laittaisivat someen kuvia kirjan ohjeilla tehdyistä ruuista.
– Annoskuva on paras palaute keittokirjan tekijälle.
Nykyisin Helsingissä asuva Anu Vallinkoski (o.s. Hakala) on lähtöisin Vastamäestä Viialasta. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Viialan lukiosta vuonna 1996. Vallinkoski on valmistunut filosofian maisteriksi ja valtiotieteiden kandidaatiksi Turun yliopistosta pääaineinaan Suomen historia ja valtio-oppi.
Maija testasi pitsaohjeen
Maija Lahtinen tutustui pitsapohjaan tehdessään durumvehnäjauhoihin.
Lasten ekan keittokirjan takakansi mainostaa kirjaa kokkailun vasta-alkajille, eskareille ja alakouluikäisille. 11-vuotiaan Maija Lahtisen mielestä Lasten ekasta keittokirjasta löytyy reseptejä myös pikkuisen pidempäänkin kokkausta harrastaneelle.
– Itse en olisi eskarina osannut tehdä kalapihvejä, korkeintaan hedelmäsalaattia, Maija arvioi.
Kokkikerhoa harrastanut Maija valitsi keittokirjasta tehtäväksi pitsan, josta puolet hän täytti tonnikalalla ja toisen puolen kinkulla. Pohjaan tarvittiin durumvehnäjauhoja, kuivahiivaa, kuumaa vettä ja suolaa. Kastike syntyi tomaattipyreestä ja ketsupista.
– En tiennyt etukäteen, mitä durumvehnäjauhot ovat, mutta iskä toi niitä kaupasta. Muut aineet olivat tuttuja, Maija kertoo.
Maija kauli taikinan ympyräksi pöydän sijaan suoraan pelillä leivinpaperin päällä.
– Ajattelin, että pohjaan olisi voinut tulla reikä, jos olisin siirtänyt sen pöydältä pellille, Maija toteaa.
Ohjeessa kehotetaan lämmittämään uuni niin kuumaksi kuin mahdollista, mikä aiheutti hieman päänvaivaa tarkkoihin Celsius-asteisiin tottuneelle.
– Voiko suurin lämpötila vaihdella eri uuneissa? Paistoin sen 275 asteessa, mutta vain vähän yli viisi minuuttia, kun ohjeen mukaan sitä olisi pitänyt paistaa noin kymmenen minuuttia. Pitsa onnistui ihan hyvin, Maija arvioi.
Maijan pitsassa oli tonnikalaa, kinkkua ja ananasta.
Viimeisimmät kommentit