Taidemaalari Alpo Tuomisto on rohkea mies. Hän on heittänyt repun pykälään ja matkaillut kaukana maailmalla, kun kaikille täällä ei vielä Suomen pääkaupunkikaan ollut tuttu. Rajojen ylittäminen ei Tuomistolle ole temppu eikä mikään. Opettajan varmasta leipäpuusta mies heittäytyi kuvataiteilijaksi, tietäen, että se ei välttämättä elätä. Ja entä kun kunnostautuu vielä muotokuvamaalarina, löytyykö töitä? Löytyihän niitä aikansa, julkkiksista kunta- ja pankkimaailman silmäätekeviin.
Muotokuvamaalari Alpo Tuomisto maalasi oman kuvansa 2012.
– Taidemaalarien ja erityisesti muotokuvamaalarien työtilaisuudet vähenevät sitä mukaa kun maailma muuttuu. Suomessa on kuvataiteilijoita enemmän kuin koskaan. Töiden väheneminen koskeekin ennen kaikkea ammattitaiteilijoita, heitä, jotka yrittävät töillään elää, miettii Tuomisto.
Rohkea mies on koonnut elämästään toisen kirjan Muotokuva kertoo ihmisestä – siinä on ihminen ja tarina. Tämäkin kirja on samanlainen kuin Tuomiston aikaisemmatkin omakustanteet, päiväkirjanomainen eepos miehen matkasta, tällä kertaa muotokuvamaalarina.
– Täytyy myös kertoa, että olen hyvin onnellinen sen johdosta, että olen voinut elättää itseni ja seitsemänhenkisen perheeni tällä työllä, josta pidän. Se ei suinkaan ole itsestäänselvyys tässä maassa, jossa taiteilijat ovat ehkä heikoimmin toimeentulevia, ehkä aliarvostettujakin. Useimmilla taiteilijoilla täytyy olla jokin muu työ toimeentulon varmistamiseksi Olihan minullakin. Yli kymmenen vuoden ajan toimin englanninkielen opettajana eri oppilaitoksissa eri maissa, ennen kuin pääsin päätoimiseksi taidemaalariksi, kirjoittaa Tuomisto.
Hallintoneuvoston puheenjohtaja Tapani Tallbacka ikuistettiin Alajärven Osuuspankille vuonna 2014.
Satoja kohtaamisia
Alpo Tuomiston kirja on hyvin henkilökohtainen. Hän ei avaa arkeaan, mutta taiteilijalle sittenkin vaikeasti kerrottavan yksityisyytensä kuvan tekemisen hetkestä hän avaa. Taiteilijan ja kuvattavan henkilön välille syntyy suhde, joka on hyvin henkilökohtainen, arkakin. Jos kuvattava on julkisuuteen tottunut taiteilija, lähestyminen on helpompaa, tapaaminen välitöntä. Entäpä pankkimies tai kunnanjohtaja, joka toki on tottunut julkisuuteen, mutta hetki muotokuvamaalarin edessä on erilainen.
– Elämä on lyhyt, kuten sanottu, ja aikanaan täältä on lähdettävä. Jotain tavaraa jää jäljelle, enemmän tai vähemmän. Mutta muotokuva kertoo ihmisestä: persoonallisuudesta, luonteesta ja saavutuksista. Tässä kai se on se muotokuvan arvo ja merkitys. Tärkeä ainakin läheisille, aviopuolisolle, perheille ja yhteisölle. Tärkeä myös yritykselle tai laitokselle, jonka perusti tai jota veti eteenpäin, tiivistää Tuomisto.
Ilman suhdetta ei synny kunnon maalausta. Kontakteja tarvitaan myös uusien tilauksien löytymiseen.
Kokemäen Osuuspakin toimitusjohtaja Matti Ollila kävi taannoin taiteilijan mallina Sontulassa. Ateljeen seinällä on maailmankuulun sopraanon Dilbér Yunuksen muotokuva, jonka Tuomisto oli saanut vuosien kuluttua takaisin laulajattaren entiseltä mieheltä. Matti Ollila innostui Dilbérn kuvasta niin, että tilasi Tuomistolta vaimonsa kuva. Myös tapaaminen aikanaan kunnallisneuvos Torsti Kalliokosken kanssa toi taiteilijalle 26 muotokuvatilausta.
Entäpä arvostelut? Alpo Tuomiston työtapoihin kuuluu näyttää valmis työ ennen virallista julkistamista mallille ja tilaajillekin.
– Itse olen tietenkin jäävi sanomaan, ovat minun työni onnistuneita, mutta ne ovat kelvanneet tilaajille ja arvostelut ovat olleet kiittäviä. Tässäkin kirjassa lainatut lehtiarvostelut olivat muotoutuneet sanamuotoon ”ammattimies”, ”muotokuvien ammattilainen”, ”tunnettu muotokuvamaalari”, ”eturivin muotokuvamaalari”, Alpo Tuomisto, jonka taitoon pankkiryhmä on luottanut vuosikymmeniä”, ja kuten eräs asiakas (Kalajoen kunnallisneuvos Kalliokoski) kirjoitti kiitoksensa ”töistä, jotka tulevat Kalajoen kunnassa muistuttamaan erinomaisen taitavasta muotokuvamaalaustaiteesta”. Tällaisista arvioinneista voi olla vain iloinen, kirjoittaa Tuomisto tuoreessa kirjassaan.
Muotokuva Juice Leskisestä pääsi levyn kanteenkin 1987.
Onko muotokuvien aika ohi? Kyllä ja ei. Edelleenkin yhteisöt teettävät muotokuvia merkkihenkilöistään. Taitaa olla vain, että merkittävätkään henkilöt eivät halua itseään ikuistettavan. Maailma on arkipäiväistynyt. Ehkä muotokuva kuuluu aikaan, jolloin oli portaita, joilla tahdottiin seistä. Nyt portaita mennään ylös ja alas sen kummemmin pysähtymättä.
Alpo Tuomiston ateljiee sijaitsee Sontulassa aivan kylätien vieressä. Poikkeaminen siellä maksaa vaivan.
Viimeisimmät kommentit