Purjelautapioneeri palasi aalloille

Jukka Sillanpää purjelautaili Oulun Nallikarissa kesällä 1981 sanomalehti Kalevan toimittajan ja kuvaajan tullessa jututtamaan lajin harrastajia.

Jukka Sillanpää purjelautaili Oulun Nallikarissa kesällä 1981 sanomalehti Kalevan toimittajan ja kuvaajan tullessa jututtamaan lajin harrastajia.

Vuoden 1979 Kreetan-matka antoi toijalalaiselle Jukka Sillanpäälle elinikäisen harrastuksen. Matkalla lentokentälle hän näki merellä purjelaudan kiitävän kovaa vauhtia vailla ääntä. Päässä syttyi lamppu, ja Sillanpää tajusi, että tässä olisi hänen lajinsa.

– Seuraavana talvena menin Tampereelle veneliikkeeseen hakemaan lautaa, ja kesällä 1981 aloitin lautailun, Sillanpää kertoo.

Ensikosketus purjelautaan ja sillä veteen tapahtui Toijalan Sataman maisemissa. Sillanpää ammensi oppeja alan kirjasta, mutta alku oli melkoista pulikointia.

– Eihän kirjasta mitään jäänyt mieleen, kun innostus oli niin valtava. Lähdin todella kantapään kautta liikkeelle.

Ensiyritysten jälkeen Sillanpää otti uudestaan kirjan käteen ja ajatteli, että täytyyhän hommassa joku järki olla.

– En luovuttanut vaan päin vastoin sisuunnuin ja ajattelin, että täytyy vaan katsoa, miten käännöksiä otetaan. Tärkeää on, että purjeeseen tulee pussi. Purjehtiahan voi vaikka vastatuuleen, mutta pussi pitää olla, joka vetää.

Minkäänlaista opettajaa Sillanpäällä ei lajiin ollut, ja purjelautailuseuraan hän ei ole kuulunut koskaan.

– En tarvitse yhdistystoimintaa rahastonhoitajineen. Ainahan sitä jotain kuvia katseli alan menijöistä, että tuolla tavalla ne tekevät käännöksen. Sitten jauhoin sitä niin kauan, että koko lajista tuli täydellistä.

Lonkka aiheutti lopetuksen ja mahdollisti aloituksen

Jukka Sillanpää täyttää 11. heinäkuuta 65 vuotta. Hän on purjelautaillut muun muassa Vanajalla, Näsijärvellä, Perämerellä, Välimerellä ja Persianlahdella. Parhaat mistral-tuulet hän on löytänyt Kreetalta.

– Jotkut sanovat, että Kanarialla Fuerteventuralla on hyviä paikkoja, mutta en ole käynyt siellä. Ei ole ollut innostusta niin paljon, että olisi lähtenyt wave-lautailijaksi eli aaltosurfaajaksi ja tehnyt ilmalentoja ja muita temppuja.

Suomessa hyvät ja tasaiset merituulet puhaltavat muun muassa Oulun Nallikarissa, missä Sillanpää on käynyt lautailemassa 1980-luvun alusta saakka.

Reilu kymmenen vuotta sitten purjelautailuun tuli tauko, joka alkoi ja päättyi lonkan takia. Ensin ortopedi sanoi Sillanpäälle, että kannattaisi katsella muita harrastuksia.

– Hän sanoi, että minulla on vahva luusto mutta lonkkakulumaa. Minä pelästyin niin pahasti, että myin vehkeet. Sain eläkkeenkin sen takia.

Vuoden 2014 helmikuussa Sillanpäälle sattui hiihtotapaturma. Hän kaatui luistellessaan alamäkeen jäisellä ladulla, jolloin lonkkaluu murtui ja meni kaksi senttiä kasaan. Lonkkaan asennettiin tekonivel, joka mahdollisti paluun aalloille.

– Silloin ajattelin, että ei tässä periksi anneta. Heti seuraavana kesänä aloin uudella innolla lautailla. Ostin ensin vanhan laudan, ja viime kesänä myin sen ja ostin uuden.

Jukka Sillanpään nykyinen purjelautailupaketti eli lauta, purje, märkäpuku ja muut varusteet maksoi kovan tinkimisen jälkeen noin 1300–1400 euroa. Hänellä on kaksi purjetta, 5,3-neliöinen kovempaan tuuleen ja 6,3-neliöinen rauhallisempaan keliin. Laudan koko ilmoitetaan sen tilavuutena eli litroina. Sillanpään uusi lauta on 141-litrainen.

Jukka Sillanpään nykyinen purjelautailupaketti eli lauta, purje, märkäpuku ja muut varusteet maksoi kovan tinkimisen jälkeen noin 1300–1400 euroa. Hänellä on kaksi purjetta, 5,3-neliöinen kovempaan tuuleen ja 6,3-neliöinen rauhallisempaan keliin. Laudan koko ilmoitetaan sen tilavuutena eli litroina. Sillanpään uusi lauta on 141-litrainen.

Äänetön meno vetten päällä on tuntunut upealta.

– Kyllä ne kaikki vanhat manööverit päässä olivat. Alkuun oli vähän epävarmuutta, että miten kaikki menee, mutta kun viime syyskuussa menin isolla purjeella viimeisinä lämpiminä päivinä hemmetinmoisessa kelissä, tuli oikein ahaa-elämys, että hitto tämä kulkee taas, Sillanpää hymyilee.

Tuuli Petäjän menestys lisäsi lajin suosiota

Jukka Sillanpään mukaan Toijalassa on muinoin ollut muitakin purjelautailun harrastajia, ja viialalaisen Timo Säiniön kanssa Sillanpää lautaili paljon. Viime kesänä Vanajalla ei näkynyt ketään muuta lautailijaa, toissa kesänä yksi kokeilija. Veneilijöitäkään ei ole tungokseksi asti, ja niistä joita on, on tullut vuosien saatossa hyviä tuttuja.

Vanajan lähivesillä hyviä purjelautailupaikkoja on muun muassa Viidennumeron sillan molemmin puolin.

– Siellä on isoja selkiä, joissa on merellistä tuntumaa, kun on aallokkoa ja hyvä tasainen tuuli eikä ole saaria esteenä. Muuten saaret saattavat järvellä muuttaa tuulia. Jos Vanajalle tuulee Konhosta päin, Mäntysaari muuttaa tuulen suuntaa. Kun lähtee liikkeelle, jostakin väylästä saattaa vetää hyvin, mutta sitten onkin saari ja olet persiilläsi, jos ei ota huomioon sitä, että tuuli loppuu.

Kevyelläkin tuulella pääsee eteenpäin, jos on tarpeeksi iso purje. Parhaat lautailukelit ovat yleensä keväällä ja syksyllä, mutta joskus voi olla heinäkuussakin aurinko paistaa ja olla hyvä tuuli.

Isostakaan aallokosta ei yleensä ole haittaa.

Viime kesänä Jukka Sillanpää lautaili taas Vanajalla.

Viime kesänä Jukka Sillanpää lautaili taas Vanajalla.

– Olen ollut Mauri-myrskyissä ja vastaavissa, ja ne ovat ihan älyttömiä vetoja. Vanajalla sattui kerran joku näistä nimipäivän mukaan nimetyistä myrskyistä, ja kun rannasta pääsi liikkeelle, sitä meni kuin raketti. Hyvä kun sain laudan kääntymään toisessa päässä.

Vaikka Vanajalla saa lautailla kaikessa rauhassa, on lajin suosio Jukka Sillanpään mukaan noussut viime vuosina koko maassa. Tämä on yhden ihmisen ansiota.

– Kun Tuuli Petäjä pärjäsi olympialaisissa, se nosti taas lautailuun ihan ilmiömäisesti uuttaa polvea.

Petäjä voitti vuonna 2012 EM-pronssia ja olympiahopeaa. Suomen urheilugaalassa tammikuussa 2013 hänet valittiin Vuoden urheilijaksi, ja kesällä 2016 hän lautailee Rion olympialaisissa.

Purjeveneily on sekin ollut Suomelle menetyslaji, ja myös Jukka Sillanpää on piipahtanut paatissa.

– Emännän veljellä on Oulussa aika iso vene, ja kyllä nekin kulkevat hulvattomasti. Kun on iso köli, eiväthän ne kaadu, vaikka siltä välillä tuntuu.

Sillanpää on kuitenkin lautamiehiä.

– Siinä tuntee, että hallitsee lautaa ja tuulta ja kaikkea eri lailla kuin purjeveneessä. Purjelaudalla joutuu enemmän kontrolloimaan kroppaa kuin purjeveneessä.

Paniikki meinasi iskeä purjeen alla

Kropan ja mielen kontrolli on säilytettävä myös vaaratilanteissa, joihin vesillä voi joutua. Jukka Sillanpäällä hukkuminen oli kerran lähellä.

– Nykyään lautojen trapetsikoukut vetävät alakroppaa, mutta vanhassa laudassa oli vaarallinen trapetsikoukku, joka veti ylhäältä. Sen kanssa kävi kerran Vanajalla niin, että putosin kovassa kelissä laudalta.

Nykyään lautojen trapetsikoukut vetävät alakroppaa. Jukka Sillanpään menoa viime syyskuulta.

Nykyään lautojen trapetsikoukut vetävät alakroppaa. Jukka Sillanpään menoa viime syyskuulta.

Trapetsinaru sotkeutui koukkuun, ja Sillanpää oli vedessä purjeen alla.

– Jos olisin mennyt paniikkiin, olisin hukkunut. Jotenkin sain hillittyä itseni ja ajattelin, että pakko tämä on saada pois. Sain solmun pois ja selvisin. Se koukku oli hengenvaarallinen väkkyrä, mutta onneksi Suomessa ei minun tietääkseni käynyt kenellekään pahasti.

Purjeen alta nousseen, lonkkaansa tekonivelen saaneen ja lajistaan yhä innostuneen Jukka Sillanpään voi tänä kesänä nähdä lautailemassa ainakin Viidennumeron sillan molemmin puolin.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?