Virtahepo vankilan estradilla

Mikko Perkola ja Mirjami Heikkinen toivat Hippopotamuksen Kylmäkosken vankilaan.

Mikko Perkola ja Mirjami Heikkinen toivat Hippopotamuksen Kylmäkosken vankilaan.

Kansallisteatterin Kiertuenäyttämön Mirjami Heikkinen ja Mikko Perkola tarjosivat viime perjantaina Kylmäkosken vankilan asukkaille EevaLiisa Mannerin proosaa. He esittivät Taija Helmisen ohjaaman novellin Hippopotamus, joka kuuluu Mannerin kokoelmaan Kävelymusiikkia pienille virtahevoille ja on vuodelta 1957.

Yhdeksäntoista vankia seurasi intensiivisesti tarinaa omaan arkeensa juuttuneesta yksinäisestä naisesta, joka ottaa suojiinsa turvapaikkaa tarvitsevan virtahevon ja kokee tämän kanssa ystävyyttä ja onnen hetkiä. Miksi Hippopotamus turvapaikkaa tarvitsee, mistä hän tuli ja minne hän lopulta menee, se ei katsojalle selviä, mutta ei sen tarvitsekaan.

Nainen ja virtahepo viettävät illan yhdessä. Hippopotamus on paitsi kätevä kodin askareissa myös musiikin ja kirjallisuuden ystävä. Kun nainen seuraavana päivänä tulee töistä kotiin, Hippopotamus on kadonnut.

Jälkeensä Hippopotamus jättää ohuen hopeisen ketjun. Naiselle jää kaipauksen lisäksi tunne, ettei enää ole yksin ja että Hippopotamus on jollakin tavalla hänen suojelusenkelinsä. Hän tietää myös, että outo ja epätodellinen onni muuttuu todelliseksi, jos ihminen niin tahtoo.

Ilmeikäs ja tunteellinen esitys

Esityksen varsinainen puherooli on Mirjami Heikkisellä, Mikko Perkolan osana on sekä kerakekieltä puhuvan Hippopotamuksen rooli että viola da gamballa soitetun klassisen musiikin esittäminen.

Yksinkertainen esitys ei vaadi suuria lavastuksia, rekvisiitaksi riittää kaksi tuolia.

Mirjami Heikkisen esiintyminen on ilmeikästä ja paljonpuhuvaa. Hänen kevyt liikehdintänsä ja tunteikkaat eleensä kertovat hänen sisäistäneen roolinsa täysin.

Mikko Perkolan soittama barokkimusiikki ja tehosteäänet vievät esitystä eteenpäin ja kertovat niin naisen kuin Hippotamuksenkin tunteista.

Lopussa kuullaan Perkolan oma sävellys Eeva-Liisa Mannerin Assimilaatio-runoon.

51vankilaesitys2 51vankilaesitys3Mieluinen ja ajatuksia herättävä kokemus

Hippopotamus-novelli on sekä absurdi arjen ja fantasian yhteen kietoutumisen kuvaus että herkkä tutkielma rakkaudesta ja sen menettämisestä. Osittain se voi jäädä kuulijalle avautumatta, mutta se myös tuottaa oivalluksia ja tunnetason elämyksiä.

Katsojien joukosta kuului esityksen aikana naurunpyrskähdyksiä, mutta siellä näkyi myös totisia ilmeitä. Kaiken kaikkiaan vangit olivat mielissään, että heille tarjottiin tällainen kulttuuriesitys.

– Ei niitä liikaa täällä ole, enimmäkseen saat olla kopissasi ja löhötä sängyllä. Mielikuvitusjuttuhan tämä oli, mutta nainen sai tukea ja turvaa, jota tarvitsi.

– Hieno juttu oli. Vähän outo ja sekavakin, mutta mielenkiintoista tällaista oli katsoa.

– Jokainen voi tietysti peilata siitä omaa itseään, että mitä se virtahepo siinä oli. Vähän se esitys kyllä oli psykoottinen. Minusta siinä oli selvästi psykoosissa olevan ihmisen mieli ja maailma.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?