Tutkijan mielestä suomalaisten pelko on liioiteltua

Kaikista pyhistä kirjoista, koraanistakin, löytyvät perusteet väkivaltaan

Kylmäkosken kulttuurikirkon Kirkkomme ajassa -luentosarjassa viime viikon tiistaina puhunut tutkija Johanna Konttori, että kaikkia pyhiä kirjoja voidaan lukea monella tavalla. Raamattukin on tutkijalle pyhä kirja.

39islam-luento

– Koraanista ja islamilaisesta perimätiedoista pystyy ammentamaan aineistoa, joilla pystyy perustelemaan tekoja jos toisiakin. Mielenkiintoista tässä on se, että isis-toimijoiden terroriteon tuomitsi Al-qaida. Mentiin siis heidänkin mielestään liian pitkälle, vaikka Yhdysvallat olisikin pahin vihollinen, sanoo Konttori.

Suomalaisten ei tarvitse pelätä

Muslimien enemmistö irtisanoutuu Konttorin mukaan vahvasti isisin tai Al-qaida ja monen muun järjestön terroriteoista. Keinot asioiden ratkaisemiseksi menevät kerta kaikkiaan liian pitkälle.

Johanna Konttori sanoo itseään iloiseksi optimistiksi, eikä näen mitään syytä pelätä Suomeen tulevia turvapaikanhakijoita.

– En lähtisi suomalaisessa todellisuudessa pelkäämään. Koen toki isisin ahdistavana, heillä on hyvin surullisia tekoja. Muslimit muualla maailmassa, pakolaisista puhumattakaan, tuskin lähtevät tällaiseen mukaan. Suomalaiset muslimit eivät taas ole meille minkäänlainen uhka. Turvapaikanhakijat pakenevat. Se ei ole mikään järjestäytynyt siirtyminen, vaikka sitä salakuljettajat osaksi organisoivatkin.

Keskustelu kovenee uhkaavasti

Maahanmuutto tai liian myönteinen suhtautuminen muslimeihin voi ajaa kantaväestöäkin terroritekoihin. Johanna Konttori viittaa Anders Breiviikin tapaukseen Norjassa.

– Suomessa minua huolestuttaa se, kuinka kovaksi meidän keskustelu on mennyt. Islam ja maahanmuutto herättävät hyvin voimakkaita tunteita puolella ja toisella. Tämä aiheuttaa minussa epämukavan tunteen, ei toki pelkoa. Tällainenko Suoimi onkin? Ihmiset ovat vihaisia, ja valmiita osoittamaan vihansa keinoin, joita en allekirjoita.

– Islam itsessään ei ole pelottava. Suomessa vaikuttava imaami sanoi kerran, että jokaiseen joukkoon mahtuu idiootteja, sanoo Konttori.

Vakaumus ei saa näkyä

Johanna Konttori on uskontotieteilijä Helsingin yliopistossa. Hänen viime keväänä hyväksytyn väitöskirjansa aiheena oli Ranskassa käydyt poliittiset keskustelut musliminaisten pukeutumiseen liittyen 2000-luvullla. Riippuen maasta, pukeutumiskeskustelua käydään kiivaasti tai sitten ei. Tässä esimerkkinä keskustelu huiveista.

– Musliminaisella on päähuivi, jonka ohella voi olla hyvinkin erilaisia vaatetuksia. Voi olla huivi, farkut ja villapaita. Toiset pitävät päähuivin kanssa housupukua, toiset perinteisiä islamilaisia vaatteita, kuten pitkiä mekkoja ylhäältä alas. Toiset taas peittävät kasvonsa niin, että vain silmät näkyvät, luettelee Konttori.

Päähuivi on ollut kuuma peruna ennen kaikkea Ranskassa, mutta se on aiheuttanut porua myös muualla.

– Päähuivi on nähty ongelmallisena ennen kaikkea koulumaailmassa. Toinen kovasti keskustelua aiheuttanut asiat on työpukeutuminen. Monissa maissa keskustelun kärjessä on opettaja, voiko hän käyttää huivia ja näin ilmaista uskonnollisen vakaumuksensa. Saksassa ratkaisuja tästä tehdään osavaltiokohtaisesti.

Ranskassa kaikki on toisin.

– Ranskassa on jo pitkään ollut selvä asia, että opettajat eivät näytä uskonnollista vakaumustaan millään tavalla. Ranska on eurooppalaisessa kontekstissa siinä mielessä erikoinen maa, että siellä on kaikkein tiukin uskonnon ja valtion välinen ero. Esimerkiksi uskontoa ei opeteta kouluissa ollenkaan.

Opettajilla on ollut huivikielto jo, mutta oppilailla on ollut vapaampaa.

– Uskonnollisia tunnuksia, ristejä ja kipoja, ei periaatteessa sallittu, mutta niiden käyttöä ei hätkähdetty.

Uskonnottomuus pitää näkyä

Muutos tapahtui vuonna 1989, jolloin alkoi suuri ranskalainen huivikeskustelu.

– Kolme koulutyttöä erotettiin koulusta, koska he eivät suostuneet ottamaan luokassa huvia pois. Tästä syntyi iso kansallinen debatti parlamenttia myöten. Silloin päädyttiin siihen, jos nämä tytöt eivät käännytä tai provosoi muita, huivit sallitaan.

Ajoittain kuumankin keskustelun pontimena oli muun muassa Ranskan maallisuusperiaate, joka tänään on hyvin arvostettu.

– Kun ollaan julkisessa tilassa, siellä ollaan nimenomaan ranskalaisena, ei minkään ryhmän edustajana. Koululaisten huivikeskustelua käytiin 15 vuotta. Vuonna 2004 maahan tuli laki, joka kieltää kaikki näkyvät uskonnolliset tunnusmerkit valtion kouluissa.

Suomessa vastaavaa keskustelua ei ole käyty.

– Täällä on huivien käyttöä pohdittu työpaikkapukeutumisen yhteydessä. Ratkaisut ovat samanlaisia kuin muuallakin. Jos huivi työasuun sopii, ja turvallisuusriskiäkään ei ole, niiden käyttö enenevässä määrin hyväksytään. Työasuunkin saattaa jo kuulua huivi, kertoo Konttori.

Islamin ilme riippuu lähteistä

Mitä muslimit tekevät? Onko menossa maailmanvalloitus? Tätä keskustelua on käyty voimakkaasti käyty vuoden 2001 Yhdysvaltoihin kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeen.

– Terrori-iskuja on ollut myös Euroopassa. On ollut pilakuvakiistaa, huivi- ja huntukiistoja ja muutamia poliittisia murhia, luettelee Konttori.

Kun nämä 2000-luvun iskut lisätään jatkumoon, joka lähtee vuoden 1979 Iranin islamilaisesta vallankumouksesta, saadaan Konttori mielestä paketti, jonka mukaan islam on noussut todella ihmisten tietoisuuteen ja kiinnostaa.

– Mitä muslimit oikein ajattelevat? Islamista saa tänä päivänä hyvin monenlaista tietoa riippuen siitä, minkälaisista lähteistä sitä hakee. Toisaalta islamista saa kuvan rauhanomaisena uskontona, toisaalta islamista saa kuvan hyvin tiiviisti terrorismiin liittyvänä uskontona. Riippuu ihan lähteistä.

Tapahtumien myötä myös tieto islamista on lisääntynyt. Kirjallisuutta ja korkeatasoisia tutkimuksia löytyy.

– Myös tietämättömyyttä on edelleen paljon. Keskustelu eri maissa näyttää liikkuvaan samoissa aihepiireissä: pukeutuminen, naisten ja miesten välinen tasa-arvo, islamin ja väkivallan suhde, tyttöjen ympärileikkaus ja moskeijoiden rakentaminen. Maasta riippuen kysymyksiin annetaan vähän erilaisia vastauksia, sanoo Konttori.

Muslimien määrä kasvaa

Suomessa ollaan Johanna Konttorin mielestä jälkijunassa. Muualla Euroopassa oli jo merkittävä muslimiväestö kun islam alkoi vasta näkyä Suomessa. Puhutaan 1990-luvusta, johon asti Suomi oli maastamuuttomaa. Tällä hetkellä Suomeen muuttaa enemmän ihmisiä kuin täältä lähtee.

– Suomessa on tällä hetkellä noin 60 000 muslimia. Arvioiminen on tavattoman vaikeaa, koska islamilaiseen uskoon ei kuulu rekisteröityminen jäseneksi. Ruotsissa on noin 450 000 muslimia, Tanskassa noin 230 000 ja Norjassa noin 150 000.

Länsi-Euroopan suurin muslimimaa on vuoden 2010 tilastojen mukaan Ranska, jossa heitä on noin 5 miljoonaa. Saksassa muslimeita on noin 4,5 miljoonaa.

– Ennen tätä pakolaisaaltoa arvioitiin, että, että muslimiväestön kasvu on Suomessa Euroopan suurimpia. Arvion mukaan Suomessa olisi vuonna 2030 vähän yli 100 000 muslimia. Tämänkin jälkeen Suomi on edelleen Euroopan maista se, jossa on vähiten muslimeita suhteessa koko väestöön.

Muslimiväestön määrä Suomessa kasvaa ja keskustelu islamista lisääntyy. Pakolaiskeskuksia on ympäri maata ja osa turvapaikan hakijoista jää maahan. Moskeijoitakin tullaan rakentamaan.

– Se miksi moskeijoiden rakentaminen on hyvin hankalaa, ei aina liity ulkopuolisiin tekijöihin – kantaväestö ei halua moskeijaa kaupunkiinsa. Muslimien keskuudessa on myös valtataisteluja. Kun rakennetaan moskeijoita ketkä ovat tervetulleita – onko moskeija shiiojen ja vai sunnien. Onko tausta liian algerialainen, jolloin marokkolaiset eivät voi tulla, miettii uskontotutkija Johanna Konttori.

– On hyvä, että keskustellaan. Keskustelu hälventää aina epäluuloja. On myös kysyttävä muslimeilta itseltään, miten he uskontoonsa suhtautuvat. Kaikki ei ole aina niin kuin näyttää.

Kulttuurikirkon seuraava Kirkkomme ajassa -luento on tiistaina 6.10. kello 18. Piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen alustaa aiheesta Mikä on kirkon paikka monikulttuurisessa Suomessa?

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?