Suomen historian ehkä dramaattisin vaali käytiin eduskuntatalossa 1956 kun valittiin tasavallan presidenttiä. Vaalin voitti kolmannessa äänestyksessä Urho Kekkonen (maalaisliitto) vain kahdella äänellä. Kekkonen sai 151 ääntä ja vastassa ollut sosialidemokraattien K-A Fagerholm 149 ääntä. Tuolloin presidentin valitsi 300 eduskuntataloon kokoontunutta vaaleilla valittua valitsijamiestä.
Tämä vaali vaikutti Suomen historiaan monella tavalla. Peli oli kovaa ja armotontakin valitsijamiesvaalien alla ja varsinaisen vaalin aikanakin. Neuvostoliittoakin vaali kiinnosti. Lopputuloksen selvittyä, on keskustelua tästä vaalista käyty näihin päiviin asti. Millainen olisi Suomi ilman Urho Kekkosen pitkää presidenttikautta?
Vaaleilla on aina merkitystä niin paikallis- kuin valtakunnan politiikkaan, vaikka äänestäjä sitä hevin varsinkaan tänä päivänä usko. Esimerkiksi eduskuntavaaleissa 2011 saatiin aikaan niin mahdoton lopputulos, että maata hallitsi neljä vuotta kaksi riitaista hallitusta, joiden aikaansaannokset ovat varsin vähäiset. Kansa antoi perussuomalaisille jytkyn ja poliitikot hoitivat lopun. Kokoomuksen oikeutettu kiima pääministerin paikalle, ja halu pysyä paikalla hinnalla millä hyvänsä, esti ennenaikaiset vaalit. Hyvä kysymys on sekin, olisi ennenaikaisilla vaaleilla saatu aikaan vielä toisenlainen lopputulos.
Äänestikö kansa 2011 väärin? Ei, tällainenkin lopputulos kuuluu demokratiaan. Kansa saa äänestää miten huvittaa. Mikä meni pieleen? Hallitukselta puuttui ideologinen liima ja keskinäinen luottamus. Puolueiden edut asetettiin liian usein maan edun edelle. Jyrki Kataisen ja Aleksander Stubbin hallitukset eivät uskaltaneet tunnustaa katastrofia, vaan jatkoivat ylimielisesti muun muassa sosiaali- ja terveysuudistusta katkeraan loppuun asti. Myös kuntauudistus – kokoomuksen kuntakaappaus – osoitti hallituksen ylimielisyyden jopa omien kuntapäättäjien edessä.
Ja tämä kaikki tehtiin hetkellä, jolloin maakuntien ja kuntien todellinen valtias Suomen Keskusta oli kanveesissa.
Vajaan kahden viikon päästä on jälleen vaalit. Ennakkoäänestys on käynnissä jo. Gallupit ennustavat keskustalle voittoa, mutta lopullisesti tulos selviää vasta kun viimeinenkin ääni on laskettu.
Suomen ongelmat eivät ole kadonneet mihinkään, ja nyt olisi aivan toisenlaisen politiikan aika. Nyt taitaa olla punamultahallituksen aika!
Pirkanmaallakin on jännitettävää. Maakunnasta valitaan ensimmäisen kerran 19:sta kansanedustajaa eli yksi enemmän kuin aikaisemmin. Tämän paikan on veikattu menevän keskustalle, mutta kuka se olisi, Juha Kuisma tai Jouni Ovaska vai vihdoin Raija Moilanen. Entä mitä tapahtuu loikkari Leila Koskelalle.
Yllätyskonkari Satu Hassin asettuminen ehdokkaaksi voi tuoda vihreillekin iloisen yllätyksen, lisää ääniä ja yhden lisäpaikan. Myös sosialidemokraateilla on konkarien lisäksi muhimassa yllätys nimeltä Sanna Marin.
Perussuomalaiset saavat sisään kaksi edustajaa, sillä varsinkin Lea Mäkipään suosio on varma. Kristillisdemokraateillakaan tuskin on hätää, ellei puolueen puheenjohtajan sekoilut kirkon asioihin muistu äänestäjien mieleen.
Vaikein tilanne Pirkanmaalla on kokoomuksella. Jos vaalien tulos on gallupien luokkaa paikkansa menettää yksi asiansa osaava nykyinen kansanedustaja. Nykyisten paikkojen säilyminen on todellinen torjuntavoitto.
Nyt jos koskaan on aihetta äänestää.
Viimeisimmät kommentit