In spirara – hengitä sisään

”Eihän se kukkokaan käskien laula” on sanonta, jonka varmaan jokainen tuntee. Sama on vähän tuon inspiraation kanssa. Ei se tule käskien, ei maanittelemalla. Edellytyksiä sille voidaan luoda, mutta odottelun puolelle menee. Siispä jo ajatus kolumnin kirjoittamisesta, jonka aiheena on Insipiraatio, tuntui melko tukalalta. Tuleekohan se inspiraatio? Tuleeko tekstiä? Ja vielä ennen dead linea?! Ja vieläpä pitäisi olla 3100 merkkiä! Nyt tuli paineita… Pohdintaa ja puristamista.

Inspiraatio on mielenkiintoinen sana. Mitä se oikein tarkoittaa? Ja miten kukin sen käsittää? Tärkeintä lienee, mitä se kenellekin merkitsee. Onko se ikään kuin hallitsematon voima, joka vain iskee jostain salamaniskun lailla? Vai innostus, jolloin visio ilmestyy suoraan mieleemme jostain ulkopuolelta. Odottamatta ja yllättäen…

Inspiraatio yhdistetään yleensä tieteelliseen tai taiteelliseen työhön ja tekemiseen. Se voi myös ilmetä minä tahansa luovuuden virtauksena, ideoiden tulvana, tiimityössä sytyttävänä kipinänä. Latinan “in spirare” tarkoittaakin “hengitä sisään” eli ime itseesi kohtaamistasi upeista asioista tai kokemuksista vaikutteita. Inspiroidu.

Tunnetutkijoiden mukaan inspiraatio ei ole tunne, vaan lähinnä mielentila. Sen sijaan monet tunteet kyllä liittyvät siihen läheisesti. Sellaisia ovat mm. innostus ja ihailu. Innostus on varmasti työelämän halutuin tunne. Miten saada ja luoda lisää innostusta, draivia? Ei käskemällä, vaan oman esimerkin voimalla – innostus tarttuu. Innostava ilmapiiri tuo lisäarvoa ympäristöönsä, luo tahtotilaa.

Työelämässä olen useinkin hakenut itsestäni tuota innostusta, inspiraatiota. Prosessina se lienee mielenkiintoinen. Alitajunta työskentelee tiedostamatta, hakee ideoita, yhdistelee kokemuksia ja osaamista, luo. Tämä prosessointi voi joskus olla tuskainenkin. Odottavan aika on pitkä ja dead line ei ole kaveri. Vähitellen, kun tavoitteet ja keinot hahmottuvat, syntyy myös innostus ja inspiraatio. Uuden luominen on aina mahdollisuus; mahdollisuus onnistua – ja epäonnistua. Uuden edessä on myös epävarmuutta. Juuri silloin inspiraatio kantaa, innostus vie eteenpäin ja visiona eteen maalattu kuva on selkeä tavoite. Kaikki eivät sitä näe ja silloin on maalattava tuo kuva muille, myytävä idea.

Työn tekeminenhän on hihojen käärimistä ja työhön ryhtymistä. Ei se ole inspiraation odottamista! Siitä ei makseta. Joutenolo kuitenkin luo edellytyksiä luovuudelle, inspiraatiolle. Eli ehkä siis myös: In spirare – huilaa, hengitä syvään sisään ja ulos. Inspiroidu, innostu, motivoidu. Motivaatio on yksi tärkeimmistä perusedellytyksistä työssä. Valmentaja Hannu Aravirta on todennut, että motivaation merkitys on 50 % huipputuloksesta. Osaamisen osuus max 30 prosenttia ja loput ilmapiirin. Asiayhteydestään jääkiekosta irrotettuna tuo toteamus pitänee hyvin paikkansa myös työelämässä. Motivoitunut, innostunut työntekijä on arvokas yritykselle. Osaamistankin tietysti tarvitaan työsuoritukseen ja myös ilmapiiri ratkaisee.

Inspiraatio on kuin polttoainetta. Sillä mennään!