Lyhyt ja vähemmän kunniakas karriääri kaupungin luottamushenkilönä sai päätöksensä valtuuston hyväksyessä eroanomukseni syyskuun kokouksessaan. Vajaa puolet valtuustokaudesta sai minut vakuuttuneeksi osaamattomuudestani tällaiseen johtamiseen.
Sain toki asiallisia neuvoja sitoutumisen tärkeydestä. Asiaa tuli mietittyä kerran jos toisenkin. Mutta mihin minun kaupungin korkeimman päättävän elimen jäsenenä pitäisi sitoutua? Istumaan muutaman kerran vuodessa useasti noin puoli tuntia kestävässä valtuuston kokouksessa, jossa käsitellään huomattavan paljon täysin operatiiviselle organisaatiolle kuuluvia asioita tai pientä ryhmää koskevia tapauksia, joista useat voisi hoitaa tavoitepohjaisella suunnittelulla. Vai onko se korkein päättävä elin kuitenkin joku muu, minulle tuntematon?
Ajatukseni kaupungin ylimmän päätöksentekoelimen vallasta, vastuusta ja velvollisuuksista 2010-luvulla lähtee ensisijaisesti maailman alati lisääntyvästä muutosnopeudesta ja sen vaikutuksiin kuntatasolla. 40 vuotta sitten ei kunnan kannalta ollut juuri merkitystä sillä mitä sen ulkopuolella tapahtui. Yhtenäistyvässä maailmassa, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja siten syy-seuraussuhteet ovat moninaisia ja monimutkaisia, ei kuntakaan ole umpiossa. Hieman liioitellen voitaneen todeta: kun jossain päin maailmaa risahtaa, pitäisi olla omista tavoitteista lähtevä suunnitelma tarvittavista toimenpiteistä valmiina.
Näkemykseni valtuuston roolista tämän kokoisessa kunnassa tällaisessa yleisessä tilanteessa edellyttäisi eri-laista sitoutumista asiaan. Oleellisin muutos lienee asiakokonaisuuksien välisen painotuksen muuttaminen, mistä kylläkin seuraisi täysin toisenlainen aikaresurssin tarve. Ei puhuta lisätunneista, vaan päivistä ja joidenkin kohdalla enemmästäkin. Ymmärrän kyllä syntyvän hankaluuden. Aika on – ainakin usein niin koemme – niukkuus-resurssi. Tämän seikan ei kuitenkaan olettaisi estävän keskustelua asiasta; eli tehdäänkö kuten aina ennen vai eletäänkö ajassa. Tähän aiheeseen liittyisi sujuvasti hieman syvempi tutkiskelu nykyisen kuntalain mukaisen hallintomallin kyvystä toimia nyky-yhteiskunnassa.
Minua on myös askarruttanut puoluepolitiikan voimakas rooli kaupunginhallinnossamme. Kunnan johtaminen ei sitä edellytä, eikä myöskään demokratian toteutuminen. Ei kuntatasolla lakeja säädetä. Täällä ollaan ensisijaisesti toimeenpanovelvollisia ja -vastuullisia. Tuntuu aivan kuin puoluepoliittinen näkökulma, aivan riippumatta mistä suunnasta se tulee, on niin kapea, että se johtaa toimeenpanosektorilla toistuvasti erikoisiin ratkaisuihin.
Mutta vielä oleellisempaa on sen ilmeinen kyky estää huomion suuntaamisen tulevaisuuden hallintaan. Vain tulevaisuuteemme voimme vaikuttaa. Sikäli kun haluamme tässä kompleksisessa maailmassamme saavuttaa kannaltamme positiivisia lopputulemia, saattaisi selkeät tavoitteet sisältävän suunnitelman toteuttaminen olla avuksi.
Äänestäjilleni esitän anteeksipyyntöni, jonka olen heille velkaa. Kuvittelin lähteväni tekemään itselleni jonkin verran tuttua asiaa. Toisin kävi. Ei pitäisi lähteä takki auki maailman turuille. Ja demokratiassa enemmistö päättää – hyvä niin.
Jaakko Sjöblom
Viimeisimmät kommentit