Pelosta vapaaksi

Oletko koskaan joutunut elämäntilanteeseen, jossa tuntematon, määrittelemätön ja hallitsematon pelko on vallannut sisimpäsi täysin? Et löydä siihen järjellistä syytä. Ahdistava pelko pysyy sinussa paikallaan. Yrität takertua arkielämässäsi oleviin tukirakenteisiin lujasti kiinni, mutta järjetön elämän pelko ei hellitä otettaan.

Pelon syy ei useinkaan ole yksiselitteinen. Sen voi aiheuttaa ehkäpä epävarma taloustilanne, epävarmuus yleismaailmallisessa ilmapiirissä tai muutokset omassa elämäntilanteessa. Pelon aiheuttajana voi toimia myös jokin sisälläsi oleva tekijä tai useat edellä mainitut yhdessä.

Yleensä pelon aiheuttaja on vaikeasti määriteltävissä. Elämän pelko voi olla paljon suurempi kuin kuoleman pelko. Kuvaamani ahdistava pelko on minunkin tuttavani. Silloin kun se iskee, ei auta vaikka minulle kuinka vakuuteltaisiin, että mitään aihetta pelkoon ei ole. Uskovalla Taivaan Isän lapsella kun ei ole mitään syytä moiseen ahdistukseen, lohdutetaan ja kehotetaan jättämään asiat rukouksessa Jumalalle. Mutta rukouksesta huolimatta pelon möykky ei hievahda paikaltaan.

Yliherkän ihmisen ei ole aina terveellistä uppoutua kovin syvälliseen itsetutkisteluun, sillä se voi johtaa vielä pahempaan ahdistukseen. Mutta on hyvä kuitenkin selvitellä ahdistavan määrittelemättömän pelon lähde, jotta sisäinen tervehtyminen pääsee käyntiin. Pelon syy voi olla kaukana lapsuudessa, monien erilaisten kerrostumien alla, hyvinkin syvällä. Syynä voivat olla lapsuudessa puuttunut syli, liian aikaisin päättynyt lapsuus ja katkerat pettymykset tärkeissä ihmissuhteissa. ”Minä lapsena vanhaksi vanhenin, en nuor ole koskaan ollut. Toki kerran ma keväästä haaveilin, mutta haavehet nuo oli hullut,” ilmaisee Eino Leino tämän saman asian Rauhattoman rukouksessa.

Ihminen, joka ei ole saanut olla lapsi, elää menneisyydessä. Hän ei uskalla elää omaa elämäänsä, vaan takertuu usein epätyydyttäviin ihmissuhteisiin. Hänestä tulee läheisriippuvainen, jolla on pakonomainen tarve yrittää kontrolloida kaikkea ympärillään olevaa ja hän yrittää hallita itsestään riippumattomia asioita, joihin hän ei voi mitenkään vaikuttaa. Tällainen ihminen ei ole määritellyt vielä omaa minäänsä ja tilaansa suhteessa muihin ihmisiin. Lopuksi Leinokin toteaa rukouksessaan: ”Olen väsynyt lauluni valheeseen, Herra tee minut lapseksi jälleen. Minä tahdon soittoni särkyneen viedä suurelle virittäjälleen.”

Jeesus kysyy: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Niin paljon Hän arvostaa ihmisen tahtoa, että Hän pyytää lupaa parantaa. Hän vetää pelon vallassa olevan rakastavaan syliinsä lepäämään pienen lapsen lailla. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te jotka teette raskasta työtä ja kannatte taakkoja, niin minä annan teille levon.” Matt. 11:28.

Siinä elämän syleilyssä saa levätä kuin lastu laineilla ja luottaa että elämä sittenkin kantaa. Paraneminen ”Hänen siipiensä suojassa” tapahtuu vähitellen. Vähitellen oma tila löytyy, ja uskallus elämän elämiseen alkaa versoa. Se on oman paikan löytämistä Luojan suuressa maailmankaikkeudessa.

Martta Klemetti-Hyvärinen

Kirjoittaja on Toijalan Adventtiseurakunnan sihteeri

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?