Kun kukaan ei välitä?

Akaan syksyn puhutuimmaksi aiheeksi on noussut koulujen sisäilmaongelmat. Akaa ei paini tässä maassa tämän asian kanssa yksin, mutta se ei lohduta heitä, joille huono sisäilma on arkipäivää. Ensin sairastutaan lievästi, sitten vakavammin, ja lopulta on lähdettävä muualle. Tällä hetkellä ei vielä tiedetä sairastumisien lopputulosta. Ja mitä sekin vaikuttaa, että koulua käydään väistötiloissa. Niin tai näin, kaupungissa on tällä hetkellä väistötiloissa niin monta oppilasta ja opettajaa, että tätä vakavammaksi tilanne ei enää kehity, vaikka Rasin koulussa on tilanne vielä tavallaan päällä. Kaiken kukkuraksi, huonon sisäilman ja kosteusvaurioiden takia korjauksessa on jo kokonainen koulu Viialassa.

Hyvin outoon valoon tässä nousee myös päätös sulkea Aseman koulu. Koulu on rakenteiltaan terve, mutta joillekin sulkeminen näytti olleen poliittisen onnen täyttymys. Nyt tiedetään, että kiinteistöä tarvitaan.

Miksi tähän tilanteeseen on tultu? Syyllisiä on turha etsiä, mutta jotakin rakentamisen tasosta kertoo se, että esimerkiksi Rasin koulusta löytyy yllättäen kellari, jossa on lahonneita perunalaareja. Onko näitä peruskorjauksia vuosien saatossa tehty ollenkaan vakavalla mielellä? Mitä on miettinyt Rasin koulua korjannut rakentaja ja kuka on töitä valvonut ja miten?

Kun samat kysymykset voidaan esittää Keskustan, Nahkialan ja Pappilan kouluissa, täytyy kysyä, osataanko täällä korjata vanhoja kiinteistöjä ollenkaan.

Töiden jäljistä voi päätellä, että kun rakennuttajana on kunta, sille voi tehdä mitä hyvänsä. Tässä on kysymys myös siitä, että työn saadakseen on rakentaja tehnyt niin tiukan tarjouksen, että vain nopea työskentely tuo edes vähän urakasta kotiin. Rakennustyömaalla aika on kallista, mutta kallista on homevaurioiden ja välinpitämättömyyden korjaaminenkin.

Näyttää vahvasti myös siltä, että kunta ei osaa vaatia ja valvoa. Kylmäkoski, Toijala ja Viiala ovat olleet kuntia, jotka eivät ole välittäneet kiinteistöistään. Vain välttämättömin on tehty ja sekin pitkin hampain.  Ennen remonttia Toijalan yhteiskoulun opettajainhuoneen naistenhuoneeseen ei asennettu lamppua, koska opettajat jättivät sen aina palamaan. Takavuosina juuri koulukiinteistöt olivat hirveässä kunnossa.

Rakentaminen ja valvominen ovat tärkeää ja näkyvää työtä. Rakennuttaminen taas on muun muassa poliittista päätöksentekoa. Kunnan talousarvion hyväksyy valtuusto, mutta ennen kuin talousarvio on valtuustossa, on se käynyt läpi melkoisen mankelin. Kylmäkoskella, Toijalassa ja Viialassa – ja Akaassakin – on pelattu niukoin määrärahoin ja tässä ollaan. Politiikalta on täällä pitkään puuttunut kunnon draivi ja veropohjan laajentaminen on jäänyt uusien asukkaiden odotteluun. Köyhyys on käsin kosketeltavaa, mutta edelleenkään ei tehdä kuntakuvan kohottamiseksi kuin välttämättömin. Kun tähän saamattomuuteen iskee kansallinen lama, ei rahaa kroonikkovaippojenkaan ostoon saada kuin tuloveroprosenttia korottamalla.

Surullisinta tässä on se, että ihmiset kärsivät – lähimmäiset, kaupungin asukkaat. Yhteisen Akaan puolustajiksi ei sairastuneita ihmisiä ja heidän läheisiään hevin saa.

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?