Olemme kristillisen kirkon suurimman ja keskeisimmän juhlan kynnyksellä. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”…ellei Kristusta ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa puhetta, turhaa myös teidän uskonne (1.Kor. 15:14).” Ilman Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemista ei olisi kristinuskoakaan.
Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika kulki ihmisen lailla kuolemaan. Kun rukoilemme Kristusta, tiedämme, että Hän voi ymmärtää myös meidän epätoivomme ja hätämme kuoleman edessä. Hänellä on siitä omakohtaista kokemusta.
Kuolema on meille suuri salaisuus. Siksi niin paljon arvailemme ja haluamme todistusta ihmisen tilasta kuoleman jälkeen. Kristusta ei kuolema kuitenkaan voinut pitää otteessaan, sillä Hän raivasi tien kuolemasta elämään. Kun Kristus sanoo, että Hän on tie, totuus ja elämä, Hän samalla osoittaa meille, että seuraamalla Kristusta, Hän turvaa myös meidän tiemme kuoleman halki uuteen elämään.
Kuolema on voitettu
Ei ole tarpeellista arvuutella kuoleman jälkeistä elämää. Pääsiäinen antaa meille riittävän vastauksen. Me kaikki kuolemme, sitä emme voi välttää, mutta seuratessamme Kristusta myös meidät herätetään Kristuksen lailla uuteen elämään. Siksi sanomme, että edesmenneet ovat nukkuneet kuolonuneen. Pääsiäinen on kuolemasta saadun voiton juhla.
Rististä tuli kirkolle kuolemasta saadun voiton merkki. Kun kannamme ristiä kaulassamme tai teemme ristinmerkin, tunnustaudumme Kristuksen seuraajiksi. Kristus itse opettaa meitä sanoen, että ”kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne (Joh. 13:35).” Ei siis riitä, että vain kannamme kristillisiä symboleja tai että nimemme on kirkon jäsenrekisterissä, sillä kristillisyys punnitaan lopulta käytännössä; arkipäivän elämässä ja ihmissuhteissa.
Pääsiäisjuhlaa edeltävän suuren paaston aikana kirkko opetuksessaan kehottaa meitä kysymään itseltämme, olemmeko ajautuneet itsekkäälle ja omahyväiselle tielle, olemmeko unohtaneet lähimmäisemme, olemmeko lopulta unohtaneet myös Jumalan.
Uudella asenteella elämään
Kristus antoi rakkauden esikuvan, kun Hän antoi henkensä meidän edestämme voittaessaan kuoleman. Siksi Kristuksen seuraajienkin tulisi taistella itsekkyyttä vastaan ja panna itsensä alttiiksi toisten puolesta, pitää huolta ja välittää. Kyseessä on palvelutehtävä, jossa punnitaan rakkautemme ja halumme nousta vääryyttä, syrjäytymistä tai epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
Pääsiäisyönä laulettava kirkkoveisu osoittaa hyvin kirkkaasti sen, mistä Pääsiäisen juhlassa on kysymys ja millaista muutosta, rakkautta ja palvelua meiltä odotetaan:
”Ylösnousemisen päivä! Viettäkäämme kirkasta riemujuhlaa ja syleilkäämme toinen toistamme. Veljet, sanokaamme myös vihollisillemmekin: antakaamme kaikki ylösnousemisen tähden anteeksi, ja näin laulakaamme: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.”
Siunattua Pääsiäisjuhlaa. Kristus nousi kuolleista – totisesti nousi.
Markku Toivanen
Kirjoittaja on Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra.
Viimeisimmät kommentit