Matin Kello ja Optiikka juhlii puolta vuosisataa kolmannessa polvessa

Matin Kello ja Optiikka Oy on kuulunut Toijalan keskustan katukuvaan jo 50 vuoden ajan. Matti ja Eila Leinivaaran perustama liike aloitti Matin Kellon nimellä syyskuussa 1963 kaksikerroksisessa puutalossa Valtatien varrella, lähellä vanhaa hautausmaata.

Vuonna 1998 edesmennyt Matti Leinivaara oli lähtenyt alalle jo 14-vuotiaana, jolloin hän aloitti oppipoikana toijalalaisen Linkoahon kelloliikkeessä.

– Kun Linkoahon liike muutti uuteen paikkaan, innostuimme, että jospa laittaisimme oman liikkeen. Aloitimme Linkoahon vanhalla paikalla, mikä oli siitäkin mukava, että puutalon yläkerrassa oli meille asunto. Yhdessä siinä puurrettiin, minä olin liikkeen puolella ja Matti hoiti kellojen korjaukset. Jonkin aikaa teimme töitä kahdestaan, kunnes palkkasimme rouva Taina Alhon, joka toimi myyjänä ja kaiversi, muistelee alkuaikoja Eila Leinivaara.

Valtatie 9:n puutalosta liike muutti ensin samalle paikalle rakennettuun uuteen liikerakennukseen ja sittemmin nykyiselle paikalleen Valtatie 5:een. Viisikymmentävuotias yritys toimii nyt paitsi kolmannessa paikassaan myös kolmannessa polvessa. Matti ja Eila Leinivaaran jälkeen työtä on jatkanut heidän poikansa Jukka Leinivaara ja nyt vetovastuussa ovat hänen lapsensa Nina ja Juha Leinivaara. Kellojen ja korujen lisäksi yrityksen alkuajoista valikoima on laajentunut myös silmälaseilla, jotka tulivat mukaan 1970-luvulla.

– Joskus ajattelen, että onko kaikki liiankin hyvin, kun kaikki on tullut meille niin valmiina. Tällaiset merkkipäivät ovatkin hyviä muistutuksia siitä, mistä kaikki on lähtenyt, miettii optikko Nina Leinivaara.

Perheyrityksen jatkaminen on ollut Leinivaaran sisaruksille luonnollinen ja mieleinen uravalinta. Nina Leinivaara sanoo kasvaneensa kiinni yritykseen ja muistelee, kuinka hän jo pikkutyttönä järjesteli liikkeessä kellolaatikoita.

Kelloseppä Juha Leinivaara pitää perinteen jatkamista arvokkaana asiana.

– On hienoa jatkaa suvun perinteitä ja päästä tekemään harvinaista ja tarkkaa kellosepän ammattia. Työssäni pääsen korjaamaan myös vanhoja kelloja, mikä on nykyisin harvinaista herkkua. Tavoitteena on pitää sukujen kellot käynnissä.

Nina ja Juha Leinivaaran lisäksi eläkkeellä oleva Jukka Leinivaara on usein liikkeessä apuna. Henkilökuntaan kuuluu myös Sirkka Linna, jota Nina Leinivaara kuvailee aarteeksi.

Palvelun ja tuotteiden kestettävä päivänvalo

Leinivaarojen mukaan kellot, korut ja optiikkapuoli ovat Matin Kello ja Optiikassa tasavertaisessa asemassa. Nettikaupan mukaantulo on kiristänyt kilpailua alalla, mutta perheyritys luottaa pärjäävänsä panostamalla laatuun.

– Kun myymme tuotetta tai palvelua, pitää niiden olla hyviä. Asiakkaalle pitää tarjota parasta vaihtoehtoa ja parasta tuotetta, mikä ei välttämättä ole halvin, mutta se on käyttäjän ja meidän parhaaksi. Myös rehellinen pitää olla, muuten ei tästä tulisi mitään, Nina Leinivaara määrittelee.

Leinivaara näkee yrityksen tulevaisuuden valoisana.

– Esimerkiksi silmälasejahan ostetaan tarpeeseen. Ihanaa tässä on myös se, että asiakkaita tulee meille laajalta alueelta. Heidän kanssaan tulee juteltua paljon muutakin, mikä on varmasti myös asiakkaille antoisaa. Mukavat ihmiset ovat pienen paikan suuri etu. Myös liikkeen sijainti on meille hyvä. Olemme niin keskellä kuin voi olla, ja tilaa riittää. Toki keskustaa voisi aina kehittää, mutta olemme todella tyytyväisiä.

Matin Kello ja Optiikka juhlisti 50-vuotista taivaltaan viime maanantaina kahvitarjoilulla.

– Monella kävijällä oli kerrottavaa liikkeestä ja jotkut muistivat myös liikkeen avajaiset 50 vuotta sitten, Nina Leinivaara kertoo.

Matin Kellon ja Optiikan Nina Leinivaara (vas.), Juha Leinivaara, Sirkka Linna, Eila Leinivaara ja Jukka Leinivaara.

Matin Kellon ja Optiikan Sirkka Linna (vas.), Eila Leinivaara, Jukka Leinivaara, Juha Leinivaara ja Nina Leinivaara.

Kelloseppä Juha Leinivaaralla on korjattavana 140 vuotta vanha tupakello, jossa metalliosat on pultattu kiinni puuhun. Leinivaaran mukaan ennen vanhaan kaikilla ei ollut varaa metalliin, minkä takia käytettiin myös halvempaa puuta.