Talvisodan radiotiedustelu oli matemaatikkojen sotaa

Suomi kokosi talvisodan alla matemaattisesti lahjakkaat nuoret miehet radiotiedustelijoiksi. Todennäköisyyslaskentaa, päättelykykyä ja jopa absoluuttista sävelkorvaa tarvittiin, kun maailman radioliikennettä kuunnellen poimittiin sieltä Suomea koskevat salatut viestit ja murrettiin ne avoimiksi. Sodassa taas radiotiedustelu mursi vihollisen rintamajoukoille saapuvat ja sieltä lähtevät salatut viestit ja toi näin hyvin arvokasta tietoa omalle päämajalle ja rintamakomentajille.

Suomen radiotiedustelun kehitti maailman huipulle yksi mies, Reino Hallamaa, joka aloitti työnsä jo 1920-luvulla kuunnellen, päätellen, tietoja vaihtaen ja myyden, verkostoituen ja ehkä kaiketi varastaenkin. Everstiksi ylenneeltä Hallamaalta ei mikään pysynyt salassa, mutta hän itse salasi paljon.

Talvisota alkaa kinastelulla

Marraskuun 29. päivä 1939 majuri Reino Hallamaa johtama radiotiedustelu sieppaa ja purkaa salasanoman, jossa puna-armeijan panssariprikaatille annetaan käsky hyökätä Karjalan kannaksella Suomen puolelle Rautuun seuraavana aamuna kello 6. Hallamaa vie sanoman operatiivisen osaston päällikölle, eversti  Alex Airolle.

– Väärä tieto, tokaise Airo.

Airo piti omiin lähteisiinsä vedoten radioviestiä harhautuksena. Miehet kinastelivat hetken keskenään ja Airo taipui, ja viesti toimitettiin ylipäällikölle. Muutaman minuutin kuluttua Hallamaa sai käskyn tulla ylipäällikön huoneeseen. Mannerheim meni suoraan asiaan ja kysyi, vastaako majuri henkilökohtaisesti esittämästään tulkinnasta.

– Vastaan herra marsalkka, vastaa Hallamaa.

Oli yö ja vielä vähän aikaa Raudussa tehtäviin valmisteluihin. Vihollinen hyökkäsi viestissä kerrotulla hetkellä.

– Hallamaa muisteli sodan alkua myöhemmin hirtehiseen tyylinsä. – Olin varmasti tuolloin ainoa suomalainen, joka toivoi Neuvostoliiton hyökkäävän, kertoo Pertti Jokinen.

Näin alkaa Reino Hallamaan talvisota, josta Pirkka-Hämeen Sotilaspoikien perinnekillan kesäpäivässä alusti filosofian maisteri Pertti Jokinen. Saajanmajalla Akaassa pidettyyn tilaisuuteen osallistui lähes viisikymmentä kilta-aktiivia ympäri Pirkanmaata. Hallamaan uraa tutkinut Jokinen kertoi kuulijoille huikean tarinan, josta saattoi päätellä, että sodanajan radiotiedustelumme ei ollut maailmassa mikään pikkutekijä.

 

Pertti Jokinen keskittyi Saajanmajalla talvisotaan, joka hänestä on ihme edelleen. Suomi selvisi sodasta omintakeisen panssarintorjunnan, talvisodan hengen ja radiotiedustelun avulla. Sodista on aikaa, mutta radiotiedustelun kaikki salat eivät aukene koskaan.

– Suomalainen radiotiedustelu käsittää vuodet 1927 – 1944 ja sitten se katoaa jäljettömiin. Tiedämme jotakin, mutta emme saa koskaan tietää kaikkea, sanoo Jokinen.

– Reino Hallamaa liikkui sulavasti niin Puolassa, Japanissa kuin Saksassakin, kaikkialla, ja en pitäisi yhtään mahdottomana, ettei hän olisi voinut keskustella venäläistenkin kanssa – tiedustelija mikä tiedustelija.

Tiedustelijan Reino Hallamaasta teki 1. maailmansodan Tannenbergin taistelujen kuvauksien lukeminen. Saksaslaiset saarsivat syksyllä 1914 etenevän venäläisen armeijan mottiin ja 30 000 miestä sai surmansa. Saksan menestys perustui radiotiedustelun purkamiin viesteihin.

Suomi seuraa jo Neuvosto-Venäjää

Suomi seurasi tarkasti Neuvosto-Venäjän itämeren laivaston liikkeitä jo 1920-luvun lopulla. Salakirjoitettuja morse-sanomia kuunnellen ja viestejä toisiinsa verraten opiskeltiin. Samalla seurattiin tarkoin, miten laivoissa sanomiin reagoitiin. Jo 1934 Suomessa pystyttiin seuraamaan Neuvostoliiton laivaston viestiliikennettä aukottomasti. Apua Suomi sai Puolalta, jossa salakirjoitusmatematiikka oli Poznanin yliopiston oppiaine.

– Omiin lähteisiinsä perustuen Hallamaa oli varma, että ennen kuin 1930-luku päättyy, Euroopassa syttyy suursota, ja Suomikin joutuu sotaan mukaan. Hallamaa päätteli, että niin kauan kuin on rauha, Suomessa keskitytään radiotiedustelun pääasiaan, Neuvostoliiton salakirjoitusjärjestelmien avaamiseen.

Puolan kanssa yhteistyö alkoi jo 1930.

– Maa oli todennäköisyyslaskentaan perustuvan salakirjoituksen edelläkävijä Euroopassa. Jo 1920-luvun lopulla puolalaiset kryptoanalyytikot (salakirjoituksen murtaja) kykenivät lukemaan sekä Saksan että Neuvostoliiton sotilaallista salakirjoitusta, kertoo Jokinen.

Korvaamatonta apua Virosta

Talvisodan alla radiotiedustelun ytimen muodosti 75-henkinen ryhmä, jossa työskentelivät Hallamaan lisäksi muun muassa matemaattiset nerot kuten Rolf Nevanlinna, Pekka Myberg ja ruotsalainen matemaatikko Arne Beurling.

– Omien tutkimuksiensa ja Puolasta saadun materiaalin avulla Suomen radiotiedustelu avasi sodan alla Neuvostoliiton maavoimien salakirjoituksien toisen ja kolmannen tason. Uusimman, eli nelinumeroisen koodin avaamisessa ei edistytty toivotusti pääasiassa siitä syystä, ettei radioliikennettä ollut tarpeeksi, kertoo Jokinen.

Syyskuun puolivälissä 1939 tilanne muuttuu. Neuvostoliiton maa- ja ilmavoimat alkavat valmistautua sotaan ja radioliikenne Suomen ja Viron sekä Puolan edessä voimistuu.

– Viron tiedustelun johtaja kapteeni Anders Kalmus ja kapteeni Oles Oun seurasivat Puolan suunnan radioliikennettä ja onnistuivat avaamaan puna-armeijan tärkeimmän koodin, Suomessa vuosia työn alla olleen nelosen.

Suomi tiesi talvisodan keskitykset

Kun nelos-koodi oli pääpiirteissään selvillä, Suomessa keskityttiin koodin yksityiskohtiin. Jo huhtikuussa 1939 Suomi pystyi seuraamaan puna-armeijan liikkeitä täysin. Tästä työstä oli nimenomaan hyötyä tulevassa talvisodassa.

– Viesteistä saatiin selville muun muassa, että keväällä 1939 lähetettiin työvoimaa ja koneita tienparannustöihin Muurmannin radalta Suomen rajalle johtaville teille. Siviiliväestön liikkuminen kiellettiin Muurmannin piirikunnassa ja Neuvosto-Karjalan alueella. Toukokuussa alkoi perusteellinen pohdinta ja aikataulutus, miten järjestetään 20 divisioonan kuljetus Muurmannin radan eri asemille. Syyskuun 7. päivä julistettiin yleinen liikekannallepano ja jo ennen sitä sotilasjunia kulki Muurmannin radalla.

Liikenne Muurmannin radalla oli ennen talvisotaa melkoinen, sillä yhden divisioonan kuljettamiseen tarvittiin 70 junaa, joissa kaikissa oli noin 50 vaunua. Suomen itärajalle keskitettiin 1. lokakuuta mennessä 300 000 miestä ja kuukautta myöhemmin noin 450 000 miestä.

– Jo lokakuun alussa oli radiotiedustelu selvittänyt urat, joita pitkin puna-armeija tulee hyökkäämään Suomeen. Samoin oli tiedossa kullakin uralla hyökkäävä joukko-osasto. Ja jo lokakuussa 1939 Neuvostoliitto tiesi, että Saksa ei ainakaan tule Suomen apuun, sanoo Jokinen.

Suomi tiesi täysin, mitä tuleman pitää. Vastaan vain ei ollut laittaa oikein mitään. Ylimääräisissä harjoituksissa paljastui viimeistään, että kenttäarmeijan aseistus oli onneton ja ilmavoimillakin käytössä vain muutama lentokone.

Stalin halusi talvisodan

Filosofian maisteri Pertti Jokisen mielestä on utopistista puhetta, että Suomi olisi voinut välttää taitavalla diplomatialla talvisodan. Radiotiedustelu selvitti jopa sodan tavoitteet.

– Suomi miehitettäisiin. Kaksi divisioonaa katkaisee Suomen linjalla Suomussalmi–Oulu–Kemi. Etenemisnopeudeksi paljastui 22 kilometriä vuorokaudessa. Samanaikaisesti puna-armeija raivaa tiensä läpi Kannaksen ja etenee Helsinkiin alle kolmessa viikossa. Panssariprikaati, joka lähti liikkeelle Suomussalmelle, oli saanut käskyn, että Ruotsin rajaa ei saa vahingossa ylittää.

Raatteen tiellä täysi tuho

Neuvostoliiton ylivoima olisi ollut vieläkin musertavampaa, ellei pieni Suomi olisi valjastanut kaikkia mahdollisia, myös tiedemiehiä, sotaan. Erityisesti radiotiedustelusta oli apua Suomussalmen suunnan taisteluissa, joissa raskaasti motorisoitu puna-armeija joutui tukeutumaan harvoihin teihin.

– Suomussalmen suunnalla taisteluja johtaneelle jääkärieversti Hjalmar Siilasvuolla oli hyvin heikko lentotiedustelu, joten radiotiedustelun merkitys korostui. Hyökkäävän divisioonan sisäinen yhteydenpito toimi radioilla. Puna-armeijan divisioonalla oli 138 radiota ja se määrä todennäköisesti oli myös Raatteen tiellä etenevällä divisioonalla, kertoo Jokinen.

Raatteen tietä eteni 44. divisioona, lempinimeltään Sininen divisioona. Radiotiedustelu paljasti divisioonan aikeet, sen joukko-osastojen huolet ja jopa mielialat. Divisioonan komentaja muistutti alaisiaan jopa siitä, että voitonparaatia varten mukana olevasta propaganda-aineistosta on pidettävä hyvää huolta.

– Pian tuli muuta ajateltavaa, koska panssarivaunut olivat tiehen sidottuja ja ne eivät voineet edetä tiheäpuisessa lumisessa metsässä ollenkaan. Edelleen ilmeni, että 20 kilometrin pituinen kolonna oli väärässä järjestyksessä. Ammuksia oli kyllä riittävästi, mutta ei läheskään aina siellä, missä niitä tarvittiin. Joukkojen uudelleen ryhmittäminen oli kapealla tiellä mahdotonta. Viimein viesteihin tuli lohduton sävy, elintarvikkeetkin olivat loppumassa.

Radiotiedustelun perusteella Hjalmar Siilasvuo suunnitteli suomalaisten joukkojen iskujen paikat ja ajat. Motissa oleva divisioona paloiteltiin ja tuhottiin pienissä erissä.

– 7. tammikuuta 1940 oli taistelujen viimeinen päivä, mutta venäläiset eivät kyenneet enää lähettämään edes koodattuja viestejä. Ne lähetettiin suoraan venäjän kielellä. Yksi rykmentin komentaja muun muassa lähetti viestin: auttakaa, meidät tuhotaan varmuudella, kertoo Jokinen.

– Korpisodankäynnissä suomalaisten valtteina olivat jatkuvat yllätyshyökkäykset.

Raatteen tiestä tuli lähes 30 000 venäläisen sotilaan hauta.

Henkinen ylivoima Suomella

Tolvajärven ja Suomussalmen taisteluista sekä Raatteen tien motista ja muistakin onnistuneista Kannaksen torjuntataisteluista Suomi sai kipeästi kaipaamaansa sotamateriaalia, mutta ennen kaikkea henkistä voimaa. Talvisota ei edennytkään Neuvostoliiton toivomalla tavalla. Myös Terijoelle pystytetty nukkehallitus osoittautui virhearvioksi. Neuvostoliitto tarvitsi rauhan, sen tappiot kasvoivat liian suuriksi, vaikka tiedossa oli ylivoimalla menestyminenkin. Maaliskuussa 1940 Suomessa taistelivat viimeiset miehet viimeisillä patruunoillaan.

Talvisota päättyi suoraan rauhaan 13. maaliskuuta. Tämä sota on edelleenkin hyvin kiistanalainen sota Venäjän historiassa. Suomessa talvisodassa ei ole mitään epäselvää. Poliittisesti hajanainen kansa yhdisti voimansa ja voitti itsenäisyyden. Sota myös näytti Neuvostoliitolle ensimmäisen kerran, että Suomi ei antaudu.

– Karjalan kannas oli taistelukenttänä aivan toisenlainen kuin Suomussalmen korvet. Sen tieverkosto ja lyhyet huoltoetäisyydet suosi vihollisen valtavaa ylivoimaa ja raskasta aseistusta. Kannaksella radiotiedustelun merkitys jäi vähäiseksi.

Jotakin muistellaan vai?

Talvisodan aikana päämaja sai 4 046 päätöksentekoon vaikuttanutta tiedusteluilmoitusta. Noin 3500 näistä ilmoituksista tuli radiotiedustelulta. Niin talvisodassa kuin jatkosodassakin toiminta pidettiin hyvin salaisena. Neuvostoliitto sai ensimmäiset tiedot Suomen radiotiedustelun tehokkuudesta vasta operaatio Stalla Polariksen jälkeen 1944, kun suomalaisia tiedustelu-upseereita oli punaisen Valpon kuulusteltavana. Kovia kuulusteluja koki muun muassa myöhemmin Suomeen henkilöturvatunnuksen keksinyt Erkki Pale.

Jatkosodassa ihmeellinen Suomen radiotiedustelu näyttää edelleen voimansa. Suomi avaa muun muassa liittoutuneiden sanomia saaden Muurmannin radalle aiottuihin kuljetuksiin taukoja.

Suomessa tiedettiin paljon, mutta puhuttiin vähän. Edelleenkin Suomen radiotiedustelun saloja on paljastumatta. Ja paljastumatta ne jäävätkin, sillä sylttytehtaallekaan ei johda minkäänlaisia jälkiä. Kukaan ei kertonut, ei kerro edelleenkään, eikä lähetä internetissä mitään, mistään, milloinkaan.

Kuunnellaanko radioliikennettä Suomessa edelleen?